Kalevassa oli artikkeli ruokahävikistä 10.1. Ruoka on tutkimusten mukaan yksi merkittävä tekijä ilmaston lämpenemisessä. Se tuottaa noin viidenneksen kasvihuonepäästöistä ja on liikkumisen sekä asumisen ohella suurin yksittäinen hiilijalanjäljen kasvattaja.
Artikkelissa kerrottiin, miten koulujen hävikkiruoka on vuositasolla 280 tonnia! Hävikkiruuasta menee jakoon vain muutama prosentti. Tämä on paitsi ekologisesti niin myös pedagogisesti kestämätön tilanne. Tämä kertoo myös sen, että omien valintojen vaikutusta ei nähdä riittävän tärkeänä.
Kestävän kehityksen kasvatus on ulotettava koulujen rakenteeseen, myös ruokailu- ja ylläpitotoiminnot ovat osa kasvatustyötä. Miten tämä voisi tapahtua käytännössä?
Lapset ja nuoret on otettava osallisiksi koulujen kaikkiin arjen toimintoihin. On käytävä yhdessä vuoropuhelua siitä, miten luonnonvaroja ja ruokaa ei saa tuhlata sekä kaikilla valinnoilla on merkitystä. Kouluruokailussa hukataan nyt loistava oppimisympäristö, jossa erittäin konkreettisella tavalla tehdään kestävä kehitys näkyväksi.
Hyvät käytänteet, kuten lähiruoka, hävikin seuraaminen ja hävikkiruuan jakaminen – tässä kaikessa on mahdollisuus yhteisölliseen kasvatustehtävään ja osallisuuden kokemuksiin.
Kampanjoidaan lasten ja nuorten voimin lähiruuasta. Tehdään juttuja ja videoita Oulun koulujen lähiruuantuottajista. Kerätään tietoja ja malleja hyvistä käytänteistä. Muutetaan yhdessä asennemaailmamme.
Ulotetaan tämä ajatus myös muihin koulujen toimintoihin. Laitetaan kierrätys yhdessä kuntoon, silloin voimme alkaa puhumaan kiertotaloudesta kouluissa. Tehdään kouluista pienenergiantuotantoyksikköjä aurinkopaneelein. Mitä jos koulut ja päiväkodit rakentavatkin hiilineutraalin Oulun? Tässä ajassa tarvitsemme yli hallintokuntien välistä yhteistyötä ja rohkeita tekoja.
Jussi Tomberg
Miika Siironen
Paula Ratava
Ilmastonmuutos Lukioihin! -hankkeen työryhmä
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.