Koulujen väliset alueelliset erot ovat Suomessa kansainvälisesti verrattuna pieniä. Tämä ilmeni muun muassa viime syksynä OECD-maiden laajassa oppimisvertailussa, jossa suomalaiset todettiin parhaiksi lukijoiksi.
Tarkemmin katsottuna löytyy kuitenkin suuriakin eroja, joita voi pitää aluepoliittisesti huolestuttavina.
Opetushallituksen omissa arvioinneissa on nimittäin havaittu, etteivät koulujen keskiarvot kerro kaikkea. Päältä päin katsoen hyvien ja heikkojen koulujen oppimistulokset poikkeavat toisistaan vain lievästi, mutta itse oppilaat keskiarvojen takana ovat eri joukkoa.
Keskiarvoltaan parhaan neljänneksen kouluissa on runsaasti hyvin menestyviä oppilaita, jonkin verran keskiarvo-osaajia ja vähän heikkoja.
Sen sijaan heikoimman neljänneksen kouluissa oppilaat jakautuvat osaamisasteikolle melko tasaisesti heikon ja hyvän keskitason väliin. Menestyjiäkin löytyy, mutta rutkasti vähemmän kuin hyvissä kouluissa, ja heikkoja oppilaita vastaavasti paljon enemmän.
Selvimmät erot on löydetty englannin osaamisesta, mutta äidinkieltä lukuunottamatta suunta on sama myös muissa aineissa.
Opetushallituksen pääjohtaja Jukka Sarjala on huolissaan siitä, miten nämä erilaiset koulut sijoittuvat Suomeen. Uudellamaalla ja kaupungeissa iso osa kouluista yltää yläneljännekseen, samoin kaupungeissa.
Syrjäseuduilla, jossa vanhempien koulutus- ja tulostaso on keskimäärin matala, huippuoppilaat ovat vähissä.
Kaupungeissakin koulujen välillä on eroja asuinalueen mukaan. Sarjalan mielestä tämä ei ole kovin yllättävää, vaan johtuu ”hyvämaineisiin kouluihin hakeutuvista hyvistä oppilaista”.