Makeille välipaloille löytyy jo vaihtoehtoja. Mutta miltä ne maistuvat?
Koulujen karkki- ja limsa-automaatteja on paljon paheksuttu. Pelätään, että makean voimalla nuoristamme kasvaa kunnottomia kansalaisia, jotka eivät kelpaa Jorma Ollilalle.
Niinpä Kansanterveyslaitos ja Opetushallitus valmistelevat kunnille ja kouluille ohjeistusta, jonka tavoitteena on herkkukaappien poistaminen. Osa opinahjoista ei ole jäänyt sitä odottelemaan, vaan on tarttunut toimeen omin päin.
Esimerkiksi Oulun suomalaisen yhteiskoulun lukiossa (Kuusiluodon lukiossa) makeisautomaatti on vaihdettu valikoimaltaan terveellisempään välipala-automaattiin. Muutoksen takana ei ole vanhempien painostus, vaan oppilaskunta: kun on pakko painaa pitkää päivää, vaatii vatsa muutakin täytettä kuin sokerimössöä.
Löytyy Kuusiluodon koneesta toki myös monenlaista makeaa: ainakin kahdenlaisia karkkipusseja, neljänlaisia pastilleja ja vielä useampia suklaatuotteita. Ja tietysti niitä limonaateja.
Viereisestä automaatista voi valuttaa kahvilaatuja cappuccinosta latteen. Kupit ovat posliinia. Oppilaat kertovat, että rehtori on torjunut pahvimukit - ei ekologisista syistä, vaan maun vuoksi.
Suolukka ei jää suolapähkinöiden varaan. Nappia painamalla laariin tipahtaa niin salaattia kuin leipääkin. Monet tuotteet on merkitty Balanced Choices -tarralla: seloste kertoo niiden sisältävän alle kuusi grammaa rasvaa ja vajaat 200 kilokaloria. Kummalliselta tuntuu, että Mars Delight on saanut tarran.
Toisen vuoden lukiolainen Pekka Niiranen ei tunne ketään, joiden ruokailu olisi pelkkien automaattien varassa. Sellaiseen ei ole tarvetta: lukujärjestyksen puolesta jokainen oppilas ehtii syödä koulun ruokalassa. Sen sijaan hän tietää tapauksia, jotka kuijottavat koko päivän nälissään.
Niiranen tunkee rahaa reikään parhaimmillaan kolmesti päivässä. Purtavaa hän ei osta, ainoastaan mahdollisimman vahvan ja ison kahvin.
"Että pysyisin hereillä. Jotkut syövät makeaa paljon, minä en. Ei maha kestä."
Miltä maistuisi automaattiateria? Peto päättää testata välipalatarjonnan ja valitsee juusto-paprikasämpylän (1,50 euroa, Balanced Choice), fetasalaatin (2 e, BC) ja Arlan Milk Shaken (1,20 e). Kaksinkerroin penkille (viereinen pöytä on läksyjenlukijoiden täyttämä) ja syömään.
Ensimmäinen havainto: eväs on jääkylmää. Varmasti bakteeritonta, mutta maut - mikäli niitä alkujaankaan oli - katoavat suun turtuessa. Se kuitenkin selviää, että sämpylä on kumia, salaatinkastike imelää ja pirtelö ällöttävää esanssipuuroa.
Paksu juoma virtaa vastahakoisesti pillin ja suussa vellovan soosin läpi. Mahaan laskeutuu kylmä möykky. Eklottaa. Pakko saada jotain lämmintä: kahvia!
Koneesta lirisee kuppiin vaaleanruskeaa nestettä, jonka pitäisi olla macchiatoa (0,60 e). Ei sitä kahviloissa tarjottavaksi herkkujuomaksi kylläkään tunnista. Vetistä makua rikastaa ylimakea Mars Delight (0,80, BC). Eklotus pahenee.
Epätoivoinen raikastuskeino, Smoothie-mangotuoremehu (1,80 e, BC), helpottaa hieman, mutta kylmettää jälleen sisuskalut. Rahaa on mennyt 7,90 euroa, tilalle on tullut kuvotus ja hyinen möykky, joka turvottaa vatsaa ja johtaa myöhemmin kammottaviin kaasupäästöihin.
Peto suosittelee kouluruokaa (testipäivänä pyttipannua). Ehdottomasti.
