Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvijoija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Koiteli Elää -festivaali järjestettiin tänä vuonna jo viidettä kertaa ja oli jälleen kerran loppuunmyyty. Minulle koskien kuohujen keskellä järjestettävä tapahtuma oli ensimmäinen. Koitelin Sahasaaressa oli festivaaliporttien auettua leppoisa tunnelma. Festarialueelle ensimmäistä kertaa pystytetty väritysseinä keräsi heti useampia värittäjiä. Väristysseinän oli ideoinut haukiputaalainen kuvaamataidonopettaja Kaisa Annala.
Klubilavalla toivotti tervetulleeksi festivaalikansan Laura Ainali Duo, herkällä ja koskien kuohuissa leijailevalla musiikillaan. Ainalin Huokuu-kappaleen sanat toivat hymyn huulille ja sydäntä lämmittävän fiiliksen. Valitettavasti tässä vaiheessa yleisöä ei kovin paljon ollut paikalla.
Koskilavan korkkasi Esa Eloranta melankolisella suomi-iskelmällään. Lavalla kuultiin Elorannan soolotuotantoakin, mutta enemmän hän muisteli vanhoja Garbon aikoja 80- ja 90-luvuilta mm. Suomalaista unelmaa, Kuuma veri, Ikuisesti sun ja Poika julman maan -kappaleilla. Vaikka Garbo olikin oululainen rockyhtye, niin Esa Eloranta tarjosi kappaleiden iskelmäversiot ja vanhemmat yleisön edustajat saivat fiilistellä nuoruusvuosien kappaleitaan mahtavissa maisemissa.
Folk’n’roll -yhtye Rommakko soittaessa Klubilavalla kannat kattoon vievää kansanmusiikillista tunnelmaa. Valkea kaupunki -kappaleen kantaa ottavat sanat markkinaunelmista osuivat ja upposivat. Tässä vaiheessa ilma alkoi myös viiletä, ja jos ei hytkynyt Rommakon rytmien vietävänä, niin kirjaimellisesti Rommakon kappaleen sanoin ’kylmä tuuli luihin asti hiipi kiinni’. Vinkkinä muille Koiteli Elää -ensikertalaisille: muista ottaa tarpeeksi lisävaatetta mukaan tai anna lanteiden keinua musiikin mukana koko illan.
Koskilavan ehkä odotetuin alkuillan esiintyjä, Heikki Silvennoinen Band, veti väkeä reippaasti paikalle ja tanssitti yleisöä kepeällä bluesillaan. Bändin hyvät henkilökemiat ja toistensa piikittely välittyivät yleisölle ja loivat rentoa tunnelmaa. Rentoa tunnelmaa ja yleisön naurattamista jatkoi Klubilavalla Marko Siekkinen Trio letkeillä biiseillään, kuten Nakuna ja Kiire.
Koskilava notkui ja raikui, kun Anssi Kela aloitti Milla-kappaleellaan. Kela tarjosi kattavan tarjonnan suosituimpia kappaleitaan, joihin kuului mm. Jennifer Aniston, 1972 sekä Levoton tyttö. Anssi Kela sai yleisön raikaamaan täysillä mukana alusta loppuun. Tämän jälkeen Klubilavalla soittanut Kirsi Lehtosaaren luotsaama Vuoksi toi ihanan ilakoivaa tunnelmaa ja sai kappaleillaan pidättämään hengitystä ja elämään tässä ja nyt, sekä kaipaamaan rauhallista kahvihetkeä ja hyviä uutisia.
Tuohimaan jylhä soundi kutsui seuraavana Koskilavalle ja yleisö sai ostaa Koitelista bändin uunituoreen levyn jo ennen aikojaan, kun julkaisupäivä on vasta 25. syyskuuta. Tuohimaa keräsi reippaasti yleisöä paikalle ja sai ainakin yhden uuden fanin allekirjoittaneesta. Koko Koiteli repesi yhteislauluun, kun keikan jälkeen Tuohimaa nousi uudelleen lavalle, tällä kertaa Koiteli Elää -tapahtuman talkooväen kanssa, esittämään Mikko Alatalon Kiiminkijoki-kappaleen.
Klubilavan viimeinen esiintyjä Aurora laulatti reggae- ja popmusiikillaan ja sai ihmisten lanteet notkumaan, niin, että aidatkin kaatuivat. Aurora tarjoili yleisölle Kadotaan kaupunkiin -esikoisalbuminsa antimia.
Ennen illan viimeistä ja odotetuinta esiintyjää, CMX:ää, festariväen yllätti ja riehaannutti Atomirotta. Yleisö mylvi, pyrstöt heiluivat ja tanssilattia tömisi tämän mm. rappia, funkia, punkia yhdistelevän sekametelisopan tahdissa. Atomirotta oli kuin isku vasten kasvoja ja yleisö saikin hetken huokaista ja ihastella loppukesän ensimmäisiä revontulia yötaivaalla ennen kuin CMX tuli lavalle rytinällä melankolisella rockillaan.
Kertakaikkisen henkeäsalpaava kokemus, ja Koiteli Elää oli sanojensa mukaisesti Suomen kaunein festivaali. Hilpeä festariyleisö sai poistua Koitelin rannoille aseteltujen ulkotulien roihutessa koteihinsa tai Oulun yöhön jatkoklubille.
Juttua muokattu 16.8.2015 kello 21.15. Marko Siekkinen Duo korjattu Marko Siekkinen Trioksi.