Liiga: Ilves rökitti Kärpät Rak­si­las­sa

Koronatilanne Oulussa: Miksi kou­lu­al­tis­tuk­set eivät enää johda ka­ran­tee­niin?

Kos­ke­tus­ta ja kyy­ne­lei­tä

Lauantaina Linnansaaressa oli mahdollisuus kokea kahdenkeskisiä hetkiä hyvin erityylisten taiteilijoiden kanssa.

Seija-Leena Salon lempeän kosketuksen, verkkaisen tarinan ja kevyen hyräilyn hellittävänä.
Seija-Leena Salon lempeän kosketuksen, verkkaisen tarinan ja kevyen hyräilyn hellittävänä.
Kuva: Maritta Säkkinen

Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.

Lauantaina Linnansaaressa oli mahdollisuus kokea kahdenkeskisiä hetkiä hyvin erityylisten taiteilijoiden kanssa. Kehä – monitaiteellinen festivaali sisälsi 11 taidekohtaamista. Näistä kolme toteutettiin Tähtitornin kahvilassa ja loput yhdeksän ympäri Linnansaarta.

Olin paikalla lähes koko tapahtuma-ajan klo 14 – 02 ja osallistuin itse neljään kohtaamiseen. Kolmea kohtaamista ja niiden syntyä seurasin tiiviisti sivusta, mikä sekin oli mielenkiintoista. Ideana kohtaamisissa oli, että taiteilijan luo meni yksi henkilö kerrallaan.

Tässä kahdenkeskisessä tilanteessa syntyi yksilöllinen ja vuorovaikutuksellinen taideteos, joka saattoi sisältää laulua, tarinaa, tanssia, kosketusta, draamaa tai vaikka kokemuksen nuorallakävelystä.

Omat kohtaamiseni olin valinnut etukäteen siten, että halusin kokeilla miltä kaikkein intiimeimmät ja eniten fyysistä kosketusta sisältävät kohtaamiset tuntuisivat. Millaisia tunteita ja ajatuksia niissä syntyisi? Kokisinko tilanteet miellyttävinä vai epämukavina, hauskoina vai koskettavina?

Seija-Leena Salon ”Narratiivinen pehmytkudosanalyysi” oli ihanan rentouttava kokemus, jossa yhdistyi kosketus ja tarina. Sain köllötellä puoli tuntia pehmoisen peiton alla Seija-Leenan lempeän kosketuksen, verkkaisen tarinan ja kevyen hyräilyn hellittävänä. Taustalta kuului hieman ympäristön ääniä, joita ilman kokemus olisi ollut vielä intensiivisempi. Niistä huolimatta tästä kohtaamisesta jäi todella hyvä tunnelma. Tarinoiden Seija-Leena kertoi syntyvän siinä hetkessä ja ”ne vain tulevat jostain”. Kuulemasi tarina on siten juuri sinulle siinä tilanteessa ”tehty”.

Riikka Kontion ”Suojellussa salaisuudessa” pääsin miettimään salaisuuksia, joita sisimmässäni on. Niitä peittämään valitsin Riikan tekemien naamioiden joukosta mieleiseni. Tämä naamio minulla oli kasvoillani, kun Riikka valokuvasi minua kohtaamisen aikana valitsemassani ympäristössä. Sain katsoa kaikki valokuvat läpi ja valita niistä mieleiseni. Salaisuuteni kirjoitin paperille, jonka sain joko pitää itselläni tai antaa Riikalle.

Sain valita, haluanko keskustella salaisuudestani vai pitää sen itselläni. Tunnelma tässä kohtaamisessa oli hyvin intiimi ja herkkä, mutta turvallinen. Riikka kertoi kohtaamisten olevan hyvin erilaisia. Osa hänen vieraistaan haluaa jakaa salaisuutensa hänen kanssaan, mutta rankaksi hän ei koe niitäkään hetkiä. Lyhyissä kohtaamisissa ei sukelleta sielun syövereihin terapian tapaan.

Ville Nylén rakensi vierastaan varten pienistä pahvilaatikoista ikään kuin yhden ison laatikon, jonka sisällä hän ja vieras tanssivat silmät kullanvärisillä liinoilla suljettuna. ”Intimate boxes” -kokemus oli hyvin rauhallinen, intiimi ja miellyttävä. Koska tila laatikkorakennelman sisällä oli hyvin pieni, oli liike ja tanssi pienimuotoista. Tanssin taustalla kuului hiljainen ja rauhallinen äänimaailma, joka omalta osaltaan tuntui tekevän liikekielestä keinuvan ja aaltoilevan. Tanssi loppui siihen, että laatikot ympärillä kaatuivat voimistuvien liikkeiden seurauksena.

Henna Hanhinevan ”Kosketuksessa” juttelimme kosketuksesta, kosketuksen rajoista ja siitä, millaisen muistijäljen lapsuuden ja nuoruuden kosketukset meihin jättävät. Kosketus ja läheisyys ovat viime aikoina olleet elämässäni tiiviisti läsnä. Keskustelussa Henna kanssa esille tulivat omat kosketuskokemukseni äitinä ja se, mitä haluan kosketuksella kertoa lapselleni. Kun Henna lopuksi teki tanssin tästä hyvin herkästä aiheesta, hänen tulkintansa ja esityksensä meni niin sieluuni ja sydämeeni, että kasvoilleni valuivat kyyneleet.

Pitkin päivää mietin sitä, miten paljon luottamusta tällaiset kohtaamiset edellyttävät. Olet kahden sinulle tuntemattoman ihmisen kanssa. Osassa kohtaamisissa ohikulkijat voivat katsella teitä, osassa olette kahden suljetussa tilassa. Osassa olet silmät kiinni, jopa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ketkä kokisivat tämän epämiellyttävänä? Millainen kosketushistoria on henkilöllä, joka lähtee tällaiseen mukaan ja kokee kohtaamiset miellyttävinä?

Festivaali oli ilmainen ja avoin kaikille. Tapahtumapaikka oli sijainniltaan varsin keskeinen ja helposti löydettävissä. Siksi olikin harmi, että osallistujia oli vähän. Tapahtumasta tiedottaminen oli mielestäni vähäistä ja ohikulkijat lähinnä ihmettelivät mitä ihmettä oli tekeillä. Seuraavilla kerroilla järjestäjät voisivatkin laittaa tapahtuman laitamille esimerkiksi pieniä, tapahtumasta lyhyesti kertovia kylttejä kiinnittämään ohikulkijoiden huomiota. Lisäksi jokaisella kohtaamispaikalla voisi olla lyhyt kuvaus kyseisestä kohtaamisesta. Näin paikalle sattumalta saapuneet voisivat innostua jäämään tapahtumaan, kun ymmärtäisivät, ettei kyseessä ole mikään hörhöjen koloista kaivautuminen vaan mukava, suurimmaksi osaksi koko perheelle sopiva tapahtuma.