Whistler Ei ole miestä näkynyt, mutta tänään miesten olympiasuurpujottelun aikana kannattaa pitää silmät auki. Whistler Creeksidessa, jossain Dave Murray Runin juurella saattaa vilahtaa tuttu korkeahko otsa. Kisaturisti Kalle Palanderin kerrotaan olevan kaupungissa.
Tämän tarinan täytyy alkaa Kalle Palanderista, sillä juuri Palander on se mies, jota suomalaiset ajattelevat katsoessaan Marcus Sandellin olympiadebyyttiä. Ja miettivät, onko kauniskasvoisesta Lauttasaaren pojasta astumaan isoihin monoihin, esiin rivistä Suomen seuraavaksi maailmanluokan miesalppihiihtäjäksi.
Voi hyvinkin olla, ettei Kalle Palander vielä ole suomalaisen alppihiihdon menneisyyttä. Tornion Tomba on luvannut "keväthankien aikaan" kertoa, joko viimeinen luku pitkään tarinaan on kirjoitettu. Marcus Sandell sen sijaan on sen tulevaisuutta.
Mutta alkää silti erehtykö vertaamaan näitä kahta, pyytää Christian Leitner, kohta 15 vuotta Suomen piskuista miesten alppihiihtomaajoukkuetta rakkaudella luotsannut itävaltalainen.
"Kalle on Kalle ja todella erilainen ihminen kuin Marcus. Heitä ei voi verrata", hän sanoo.
"Mutta Marcus voi voittaa ja tulee voittamaan kisoja. Hänellä on suurpujotteluun suurpujotteluun sellainen tunne ja tekniikka, yksi parhaista. Super touch."
Leitner on nuoresta suojatistaan ylpeä.
"Se, mitä Marcus on tehnyt syksyn aikana päästäkseen olympialaisiin, on melkein uskomatonta. Jo se on voitto, että hän pystyy kilpailemaan täällä", valmentaja sanoo vakavana.
"Tässä on kova jätkä."
Äkkipysäys
Myös lajiyhdistys Ski Sport Finlandin toimitusjohtaja Janne Leskinen on haluton vertaamaan kahta alppihiihtäjää keskenään.
"Kalle on niin kova urheilija, että turha alkaa vielä vertailemaan, nostamaan ketään etukäteen minnekään. Mutta iän ja rankingsijoituksen perusteella Marcus on se, jolta seuraavaksi voidaan odottaa nousua palkintokorokkeelle maailmancupissa. Parin seuraavan vuoden aikana", hän sanoo.
Sandell itse odotti kärkisijoituksia jo olympiatalvelta. Raivokkaan kesätreenin jälkeen hän kellotti syksyn lumileireillä elämänsä aikoja.
Sitten tuli maanantai 28. syyskuuta, ja kellot pysähtyivät.
Harjoituslaskussa Itävallan Pitztalissa Sandell vetäisi rajusti ulos radalta ja lensi kallionkielekkeeseen. Alppihiihtäjä poistui jäätiköltä helikopterilla sairaalaan Innsbruckiin ja suoraan leikkauspöydälle. Vaurioitunut perna voitiin pelastaa, mutta toinen munuainen jäi Itävaltaan. Niin jäi alppihiihtäjäkin, vielä pitkäksi aikaa.
Pitkä ja tuskastuttava toipuminen jatkui kotona Helsingissä. Kun Sandell viimein pääsi kuntoutukseen ja lopulta harjoittelemaan, alkoi hermoja raastanut kilpajuoksu kellon kanssa: ehtiikö hän kuntoon ennen olympialaisia?
"Henkisesti kovinta oli se, että huonon viime kauden jälkeen olisin halunnut näyttää, ja olin niin hyvässä kunnossa. Oli se fiilis, että tästä voi tulla jotain", Sandell sanoo.
"Ja se, että alussa en saanut tehdä mitään muuta kuin istua perseelläni ja katsoa, miten voimat lähtevät."
Sandell voitti kilpajuoksun. Olympiapaikan ehdoksi asetettiin toiselle kierrokselle riittävä aika Krjanska Goran maailmancupin kisan esilaskijana. Sandell laski ensimmäisellään 15 parhaan joukkoon, toisellaan jo seitsemän ja tietää kyllä itse, kuinka nopea oli.
"En saa sanoa sitä", hän virnistää. Esilaskijoiden aikoja ei julkisteta. Numerolappu rinnassa hän ei voinut laskea, koska FIS:n sääntöjen mukaan loukkaantuneen statuksella urheilija saa kilpailla vain kerran kauden aikana ilman, että menettää kaikki maailmancup-pisteensä.
Sandellin ainoa kilpailu tänä talvena on olympialaisten suurpujottelu.
Uusi ura
22-vuotiaan, ikänsä laskeneen helsinkiläisen vahvuudeksi sanotaan pehmeää kosketusta sukseen ja lumeen. Sitä Leitnerin super touchia.
Suurpujottelussa kaikki alkaa olla kohdallaan. Leskinen odottaa onnistumisia aikanaan myös super-g:ssä ja pujottelussa.
"Kehittämisen paikkoja ovat vielä hyökkäävyys ja aktiivisuus laskun aikana, ne tahtovat välillä unohtua", hän arvioi.
Leitnerin mielestä Sandellilla on nyt edessään uusi elämä, uusi ura. Ja se tosiasia, että nyt Sandell tietää, mitä alppihiihdossa voi tapahtua, ja mitä loukkaantuminen tarkoittaa.
Siinä on pieni ero, alppihiihtäjä itse myöntää. Mutta pelätä ei saa.
"Ennen laskin aina vähän liian riskillä, varsinkin nuorempana, kikkailin liikaa. Nyt yritän tarkemmin minimoida tyhmät virheet", hän pohtii.
"Se on jonkinlaista ´järkevää pelkoa´. Jossain Kitzbühelissa kaikki pelkäävät vähän."
Whistler Creeksidessa Sandell haluaa pärjätä ja ottaa laskustaan kaiken irti. Talven ainokaiseen kilpailuun ei kuitenkaan kannata nostaa liian isoja paineita.
Leitner on samaa mieltä.
"Jos Marcus laskee täällä samalla tavalla kuin viimeistelyleirillä Saalbachissa, se riittää minulle", hän sanoo.
Mutta mistäpä sitä tietää.
Marcus Sandell laski ensimmäistä kertaa kymmenen parhaan joukkoon maailmancupissa juuri Dave Murray -rinteessä kaksi vuotta sitten.