Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin useimpien eurooppalaisten autotehtaiden tuotevalikoima koostui keskimäärin neljästä mallista, pienestä, pienestä ja isommasta keskikokoisesta mallista sekä siitä isosta nk. lippulaivasta.
Nykyisin autotehtaat pyrkivät kattamaan autonostajien pienimmätkin toiveet, kunhan vain tämän pienen toiveen esittäjiä on tarpeeksi paljon kannattavaan tuotantoon.
Tätä kautta päivänvalon on nähnyt myös uusi Cross Golf, Volkswagenin Golf-perheen uusin jäsen. Hieman korotetun maavaran ja keulan jykevän ilmeen perusteella voisi hyvin kuvitella auton olevan nelivetoinen, mutta ei, tarkalleen ottaen kyseessä on vain etuvetoisen Plus-Golfin tuunattu versio niille, jotka haluavat autolleen hieman poikkeavan ulkonäön tai niille joilla on käyttöä tuolle jo mainitulle 20 milliä tavanomaista korkeammalle maavaralle.
Tämän mieliteon täyttäminen maksaa TSI-moottorilla varustettuun Plus-Golfiin verrattuna vajaat 2 000 euroa, mutta erikoisuuksilla pakkaa olemaan hintansa.
Cross-Golfissa on silti puolensa. Eteenkin hieman normaalia korkeammalla istuminen miellyttää, koska muuta liikennettä on helpompi tarkkailla. Turvallisuus tekijä tämäkin. Hallintalaitteet ovat tutut muista VW-malleista ja niiden toimivuudessa ei ole moittimista.
Auton voimalinja koostuu kahdesta TSI-moottorista, joiden suoritusarvot ovat osin identtiset, vaikka polttoaine onkin eri.
Bensiinimoottori on on 103 kilowattinen versio VW:n kaksoisahdetusta 1,4-litraisesta. Jälleen voi vain ihailla tämän pienen mutta pippurisen koneen käyttömukavuutta. 6-portaista käsivaihteista ei joudu kovin paljon hämmentämään, sillä moottorin vääntö kyllä riittää pitämään auton liikkeessä tavanomaisissa liikennetilanteissa.
Vaihtoehtoisen moottorin, eli 2-litraisen DTI:n teho on sama bensiiniversion kanssa, mutta vääntöä löytyy 100 Newton-metriä enemmän, tosin bensiinimoottoria hieman kapeammalla kierroslukualueella.
Ajo-ominaisuudet ovat ovat pääosin kunnossa ja varsinkin kestopäällystetiellä ja kaupungissa autoa komentaa mielikseen. Nöyrää työntekoa kokonaisuudessaan.
Yllättäen autoon on valittu alle peräti 45-sarjan renkaat. Esitteen mukaan 17-tuumaiset renkaat yhdessä 225 milliä leveiden renkaiden kanssa takaavat sen, ettei auto menetä otettaan tiehen suurkaupungin viidakossakaan.
Tällainen rengassarja yhdessä normaalia jäykemmän alustan kanssa toimiikin hyvin muualla (jos äänekkyyttä ei oteta huomioon) paitsi huonompikuntoisilla sora- ja metsäteillä, joilla ne pakkaavat väliin viemään autoa enemmän kuin kuljettaja. Rengastus onkin selvästi ristiriidassa auton ulkonäön lupaamien edes hieman tavanomaista parempien maasto-ominaisuuksien kanssa.
Tavaratilaa autossa on hyvin ja käytännöllisesti sitä pystyy myös muovailemaan. Liikkuva takapenkki antaa lisälitroja tarvittaessa ja tavaratilan välipohjalla tilan jakaminen on vaivatonta.
Lisävarusteita ei autoon suuremmin ole tarjolla. Hinnasto tuntee vain automaatti-ilmastoinnin, joka irtoaa 590 euron lisähintaan. Tosin esitteen mukaan myös käytännöllinen, pikku tavarat paikallaan pitävä joustava tavaraverkko on hankittava lisävarusteena, mutta se kyllä kannattaa koittaa tingata autoon kaupanpäällisiksi, puhutaanhan sentään autosta, jonka hankintahinta on käytännössä 30 000 euroa.