EU-komissaari Jutta Urpilainen arvelee, että koronakriisin jälkitarkastelussa pohditaan omavaraisuutta ja kriisiajan yhteistyön sääntöjä.
Euroopan unioni ja jäsenmaat ovat luoneet yhdessä noin 20 miljardin euron ohjelman koronaviruksen vastaiseen työhön Afrikassa.
– Euroopalla on paitsi moraalinen velvollisuus auttaa, mutta se on myös omien intressiemme mukaista. Kukaan ei ole turvassa niin kauan kuin virus on olemassa. Voi ihan hyvin olla, että sen toinen aalto tulee meille Afrikasta, sanoo EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari Jutta Urpilainen Lännen Medialle.
Ohjelma sisältää humanitaarista apua, terveydenhuolto- ja ruokajärjestelmien toiminnan tukemista sekä tukea koronakriisin sosioekonomisiin vaikutuksiin.
Lisäksi EU-komissio emännöi maanantaina varainkeruutilaisuutta, jossa kerättiin 7,4 miljardia koronavirusrokotteen, hoitojen ja diagnostiikan kehittämiseen ja jakeluun.
– Niiden tulisi olla myös köyhimpien maiden saatavilla, Urpilainen sanoo.
EU on myös lähettänyt Afrikkaan testilaboratorioita, hengityskoneita ja suojavarusteita.
Tähän mennessä koronapandemian keskus on ollut ensin Aasiassa, sitten Euroopassa ja nyt Pohjois-Amerikassa. Se leviää parhaillaan myös latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa kiihtyvää tahtia.
Varsinkin Afrikan maat ovat koronaviruksen edessä huomattavasti haavoittuvammassa asemassa kuin Euroopan maat. Terveydenhuollon taso on heikompi, lääkäreitä on asukaslukuun nähden vähemmän kuin missään muualla maailmassa. Ihmiset asuvat ahtaasti, ja juoksevan veden puute tekee käsihygieniasta huolehtimisesta vaikeaa.
– Valmiudet kriisin hoitoon ovat siellä aika erilaisia kuin meillä.
Monet Afrikan maista ovat Urpilaisen mukaan ottaneet käyttöön samankaltaisia liikkumisen rajoituksia kuin Euroopassa on. Toisin kuin Euroopassa yhteiskunnan turvaverkkoa ei kuitenkaan ole.
– Useampi valtionpäämies on sanonut, että jos ihmisen vaihtoehdot ovat jäädä kotiin ja kuolla varmasti nälkään tai lähteä töihin ja ottaa riski koronaviruksesta, he menevät töihin, Urpilainen sanoo.
Urpilainen kuvailee koronaviruspandemiaa kuin röntgensäteeksi, joka läpivalaisee yhteiskuntien ja kansainvälisen yhteistyön vahvuudet ja heikkoudet sekä sen, miten riippuvaisia maat ovat toisistaan.
– Kiinalaiselta ruokatorilta lähtenyt pieni virus laittoi koko maailman polvilleen, hän sanoo.
Kukaan ei vielä tiedä, mitä kriisistä seuraa. Urpilainen kuitenkin nostaa esiin kaksi asiaa, jota kriisiin ja siihen varautumiseen liittyen tarkastellaan, kun korona-aika joskus on ohi. Ensimmäinen on omavaraisuuden kasvattaminen tiettyjen välttämättömien tavaroiden, kuten suojavarusteiden tuotannossa.
Toinen on puolestaan se, miten koordinaatiota parannettaisiin niin, ettei tulevissa kriiseissä enää kävisi kuten koronan kanssa.
– Nopeus, jolla virus tuli Eurooppaan, oli kaikille yllätys. Kun muut maat havahtuivat Italian tilanteeseen, jokainen alkoi miettiä, miten kriisi vaikuttaa omaan yhteiskuntaan. Yhteistyö ja yhteisten toimintamallien rakentaminen unohtuivat. Yhteiset pelisäännöt ja tapa koordinoida yhteistyötä pitää pystyä luomaan, Urpilainen sanoo.
Eurooppa-päivä
Tänään lauantaina 9.5. juhlitaan Eurooppa-päivää. Silloin tulee kuluneeksi 70 vuotta Schumanin julistuksesta.
Julistus on Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin vuonna 1950 esittämä asiakirja, jossa ehdotettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamista.
Yhteisön perustajajäseniä olivat Ranska, Länsi-Saksa, Italia, Hollanti, Belgia ja Luxemburg.
Silloisessa toisen maailmansodan jälkeisessä ilmapiirissä Euroopan maiden hallitukset halusivat estää uuden sodan. Ne katsoivat, että yhteinen vastuu hiilen ja teräksen tuotannossa estää tekee Ranskan ja Saksan välisestä sodasta käytännössä mahdotonta.
Perustajajäsenet uskoivat, että taloudellinen yhteistyö nostaisi myös elintasoa ja yhdentäisi Eurooppaa. Siksi sen jäsenyys avattiin myös muille maille.
Vuosien saatossa Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä alkanut yhteistyö syveni, sai lisää jäseniä ja kehittyi nykyiseksi Euroopan unioniksi.
