Koronavirus aiheuttaa suunnattomat vahingot maailmantaloudelle. Se lisää muukalaisvihaa ja saa ihmiset pelkäämään yhteiskunnallista ja taloudellista romahdusta. Visiot, jotka olisivat olleet utopistisia jopa talouskasvun vastaisille Degrowth-aktivisteille, ovat viime viikkoina viruksenomaisesti levinneet verkossa.
Venetsian kanavat ovat autioina, Gizan pyramidit tyhjinä matkailijoista, ja Nasan satelliittikuvat näyttävät Kiinan taivaan dramaattisen saasteettomana. Lentoyhtiöt ovat katkaisseet tai vähentäneet lentoyhteyksiä Kiinaan, Italia on asettanut karanteeniin koko 60-miljoonaisen väestönsä, ja Yhdysvallat on sulkenut ovensa Euroopan lennoille. Näillä pyritään vähentämään liikkumista viruksen pysäyttämiseksi. Pienemmätkin paikalliset toimet tuntuvat kammottavilta ja synnyttävät mielikuvia sota-ajasta.
Alettuaan pienenä epidemiana kiinalaisella torilla, virus on sittemmin räjähdysmäisesti levinnyt ympäri maailman. Ja mikä elinkeino viruksesta eniten kärsii? Matkailu. Vastoin alkuperäisiä uskomuksia, että viruksesta kärsisivät vain Kiinan lentoyhtiöt, sen leviäminen on lopettanut matkustushalut kaikkialla maailmassa. Maailman piazzojen tyhjentyessä ja biennaalien viivästyessä kauhukuvia taloudellisista seurauksista on maalailtu kiivasta tahtia. Italia yksistään on kärsimässä 11 miljardin euron menetykset maalis-toukokuussa ja maailmanlaajuinen matkailu on kokemassa romahduksen. FlyBe-lentoyhtiön konkurssi oli terävä muistutus siitä, kuinka näennäisesti vankka liikkuvuutemme on itse asiassa liiketapaamisten, konferenssien, musiikkifestivaalien ja kaupunkilomien tuottamien tulojen varassa.
Miksi Italiassa on ilmennyt niin monia koronavirustartuntoja? Syy on matkailussa. Italia kolminkertaisti lennot Kiinaan lisätäkseen maahan tulevien vierailijoiden määrää. Vuoden alussa yhteyksien määrä oli korkein Euroopassa. Jos syy todella on tämä, se tarkoittaa, että syy myös ihmishenkien menetykseen ja taloudellisiin ongelmiin on häpeämätön pyrkimyksemme lisätä matkailijoita ja matkamuistojen myyntiä.
Koronaviruksen leviämisen syy on epäilemättä geopoliittinen. Jo kauan on tiedetty, että sairaudet heijastavat ylirajaisia suhteita, esimerkkinä siirtomaavallan aikainen isorokon leviäminen Amerikkaan. Koronan kaltaiset tapaukset muistuttavat meitä siitä, että huolimatta maapallon yhteen kietoutuneisuudesta, tai ehkä juuri sen vuoksi, maailmamme voi muuttua viikoissa, päivissä tai jopa tunneissa.
Tapahtumat, jotka näyttävät sijaitsevan tunnetun järjestelmän ulkopuolella, löytävät melko helposti tiensä sisään aiheuttaen kaaosta ja väärän tiedon leviämistä, kuten ilmoituksia ihmeparantumisista. Koronan konkreettiset sekä symboliset vaikutukset, esimerkkeinä rajojen sulkeminen tai vierustoverin hermostunut vilkaisu linja-autossa, voivat helposti johtaa muukalaisvihaan.
On hyvä asia, ettei koronaa alun perin alettu halveksuvasti kutsua Wuhanin flunssaksi. Yskivä vierustoveri, ryhmä ihmisiä hengityssuojaimet kasvoilla, pelokas Instagram-päivitys, paniikissa olevat matkustajat, maan johdolta tulevat varoitukset, peruutetut matkat, matkanjärjestäjien konkurssit – pelon ja epäluulon ilmapiiri on helppo havaita.
Maailmanlaajuisesti tarvitsemme tehokkaita poliittisia toimintamalleja selvitäksemme globalisaation ongelmista, esimerkiksi siitä, miten reagoida tartuntatautien leviämiseen, ympäristökatastrofeihin ja pakolaiskriiseihin.
Tarvitsemme myös yhteisiä malleja kehittääksemme maailmanlaajuista matkailua kestävämmäksi. Nähtäväksi jää, pystyvätkö tämän hetken maailmanmahdit Kiina, EU ja Yhdysvallat tehokkaaseen yhteistyöhön muiden valtioiden kanssa lopettaakseen viruksen leviämisen sekä hillitsemään sen globaaleja yhteiskunnallisia seurauksia.
Epävarmuuden ajan keskellä on tärkeää pysyä suvaitsevaisina, ystävällisinä ja optimistisina. Varoitukset koronasta ovat vähentäneet yhtä kaikkein inhimillisintä sosiaalista tapaamme, tervehtimistä. Kättelyt, suukot ja halaukset ovat pannassa, mikä rikkoo useimpien kulttuurien keskeisiä vuorovaikutustapoja. Samalla kun matkustamme vähemmän ja pesemme käsiämme enemmän, meidän täytyy muistaa, että yhteiskunnallinen vakaus edellyttää maalaisjärjen käyttöä ja toistemme kunnioittamista.
Ihmiset puhuvat ilmastonmuutoksesta ja ovat huolissaan maapallosta, mutta eivät tee tarpeeksi. Tämä terveyskriisi tulee näyttämään, että pystymme elämään täysin onnellista elämää ilman, että lennämme usein, osallistumme massatapahtumiin ja istumme autoissamme.
Ehkä tällä kaikella on hyväkin puoli, jos vain pystymme pitämään periaatteistamme kiinni. Olennaista on, olemmeko oppineet mitään kriisin mentyä ohi.
Roger Norum on Suomessa asuva amerikkalainen kulttuuriantropologi.