Aluehallintovirastot ilmoittivat maanantaina kiristävänsä koronasta johtuvia yleisötilaisuuksia koskevia rajoituksia. Pian tämän jälkeen kerrottiin, että ratkaisu oli perustunut ministeriössä tehtyyn lyöntivirheeseen. Unohtunut nolla teki viidestäsadasta viisikymmentä. Oli livahtanut ohjeistusankka.
Moni tapahtumajärjestäjä ehti hengittää syvään kuullessaan alkuperäisen tiedon. Moni toimittaja ehti naputtaa asiasta uutisen.
Allekirjoittanut riipaisi kolumnin, jonka piti tulla tähän.
Vaikka hätkähdys osoittautui aiheettomaksi, ei pohdintani menettänyt kokonaan merkitystään.
Tieto kiristyvistä rajoituksista upposi, koska se tuntui luontevalta. Jos meno ei muutu, ne voivat piankin olla todellisuutta.
Harjoitin kesälomalla trendikästä kotimaan matkailua. Havainnot huolestuttivat.
Helsingissä hissit pursusivat ihmisiä. Turussa ohitse lipui jytämusiikkia raikunut paatti, jonka kannella bailattiin isolla joukolla kylki kyljessä kuin olisi vuosi 2019.
Hotellin aamiaisbuffetjonossa turvavälit olivat luokkaa tappituntuma. Takana seisseen köhimisen saattoi tuntea niskavilloissa.
Siellä, täällä ja tuolla oli tunkua. Tuli selväksi, että koronakevään opetukset olivat unohtuneet turhan monelta.
Tartuntamäärät ovat olleet uudelleen nousussa. Nähdyn perusteella en sitä ihmettele.
Ja jos ei riski ole täällä riittävän ruma, niin näkyvätpä uskaliaimmat matkustelevan innokkaasti riskimaissa tuliaisia hakemassa.
Oulun seudulla ja muuallakin Suomessa tilanne on parempi kuin monissa muissa paikoissa. Itsestään tämä asia ei kuitenkaan hoidu. Edelleen tarvitaan kaikkien panosta.
Turvavälit, käsihygienia ja muut tutut toimet on syytä palauttaa mieliin ja erityisesti käytäntöön. Uutena asiana on hyvä totutella maskin käyttöön niissä tilanteissa, joissa se on tarpeellista.
Hysteriaan ja hamstraukseen ei olisi ollut syytä keväällä. Ei ole nytkään. Paluu järkevään ja käytännönläheiseen varovaisuuteen kantaa jo pitkälle.
Inhimillisen virheen seurauksena näytti hetken siltä, että valtakunta käy jälleen askeleen sulkeutuneemmaksi. Olkoon se varoitus. Niin vielä tapahtuu, jos järki ei pysy kädessä.
Jussi Korhonen
toimittaja