Etelä-Korean presidentinvaalien tulos merkitsee liennytyspolitiikan jatkumista Koreoiden välillä.
Harvan maan vaaleissa ulkopolitiikka on näytellyt niin merkittävää osaa kuin Etelä-Korean torstaisissa presidentinvaaleissa. Vastakkain olivat hallitsevan puolueen Roh Moo-hyun ja opposition Lee Hoi-chang, jotka edustivat täysin erilaisia kantoja suhtautumissa Pohjois-Koreaan ja Yhdysvaltoihin.
Vaalit täpärästi voittanut Roh haluaa jatkaa kurjuuteen vajonneen pohjoisen naapurinsa avustamista, kun taas Lee vaati Pohjois-Korean eristämistä. Suuren liittolaisensa Yhdysvaltojen suuntaan Roh on ottanut etäisyyttä, kun Lee viestitti täyttä tukea presidentti Bushin politiikalle.
Amerikkalaisvastaiset tunnelmat olivat vahvasti esillä vaalitaistelun aikana ja saattoivat vaikuttaa lopputulokseen. Amerikkalaissotilaiden selviäminen rangaistuksetta kahden korealaistytön yliajosta viime kesänä nostatti vastalauseiden myrskyn Etelä-Koreassa. Maassa on ollut Korean sodasta saakka kymmeniätuhansia amerikkalaissotilaita turvana kommunistista Pohjois-Koreaa vastaan. Tuleva presidentti Roh on vaatinut poliittisen uransa alkuvaiheessa kaikkien 37 000 amerikkalaissotilaat kotiuttamista.
Roh´n voitto ei varmaankaan ollut Washingtonin mieleen, mutta maiden suhteet loksahtavat kyllä entisiin uomiinsa, kunhan vaalitaistelut retoriset pölypilvet ovat laskeutuneet. Etelä-Korean uudellakaan presidentillä ei ole varaa rettelöidä läntisen liittolaisensa kanssa niin kauan kuin rajan takana on arvaamaton Pohjois-Korea miljoona-armeijoineen ja ehkä ydinaseineenkin.
Pjöngjangin diktaattorille Kim Jong-ilille sitä vastoin Etelä-Korean vaalitulos sopii hyvin. Etelä-Korean istuvan presidentin Kim Dae-jungin sovinnollinen lähestymistapa, "auringonpaistepolitiikka", toi hänelle itselleen Nobelin rauhanpalkinnon ja Pohjois-Korealle monenlaista pientä hyvää riisistä ja polttoaineesta alkaen. Uusi presidentti on luvannut jatkaa tällä linjalla.
Ulkopuolisen on mahdoton tietää, kumpi lähestymistapa puree paremmin Pohjois-Korean yksinvaltiaaseen. Roh sanoi vaalitaistelun aikana, että Pohjois-Korean eristäminen saattaa johtaa Pohjois-Korean valtion romahtamiseen, millä voisi arvaamattomat seuraukset koko niemimaalle. Tiukan linjan kannattajat puolestaan huomauttivat, että Pohjois-Korean mielistely on vain rohkaissut sitä ydinaseiden ja muiden massatuhoaseiden kehittelyyn.
Vaikka "Rakastetun johtajan" käytöstä on vaikea ennustaa, lienee vallassapysyminen Pohjois-Korean hallitsijan keskeisin tavoite. Nurkkaan ahdistettuna hän on vaarallinen, neuvottelupöydässä Pohjois-Korean diktaattoriin voi ehkä vaikuttaa.
Tämän vuoksi Etelä-Korean vaalituloksesta voi olla tyytyväinen myös Korean niemimaan ulkopuolella. Toivoa sopii, että myös Bushin hallinto yrittää solmia kontaktin maahan, jota voi pitää Irakiakin vaarallisempana.
Pohjois-Korea rapautuu hitaasti sisältäpäin. Nälänhätä, toistuvat sähkökatkot, mielipidevainot ja yleinen näköalattomuus ovat jo ajaneet satojatuhansia pakomatkalle. Ainoa mahdollinen suunta on Kiina, sillä Koreoiden rajan yli ei edes jänis pääse huomaamatta. Romahdus on auttamatta edessä. Kysymys on siitä, tapahtuuko se kaaoksen kautta vaiko ulkovaltojen avulla hallitusti.
Vahva armeija ja ohjuspelote ovat Kim Jong-ilin vallan tae. Ne on saatava kansainväliseen kontrolliin. Vaikka Pohjois-Korea on rikkonut kaikki solmimansa sopimukset, on neuvottelutie kuitenkin ainoa mahdollisuus estää uuden Korean sodan puhkeaminen.