Kempeleen "Mäkkärin" ovella sanoin automaattisesti terve. Vastaantulija olikin tuttu, mutta vain teeveestä. Näinhän meille joskus käy. Elettiin 90-lukua ja Jope Ruonansuu oli jo julkkis.
Tiemme risteysivät muutamia kertoja myöhemminkin:
Soitin hänelle ja pyysin kirjoittamaan kymmenen kolumnia Forum24-lehteen. Lopulta sovimme hieman vähemmästä. Jope tiesi lukuarvonsa. Myöhemmin Jope soitti ja kysyi, olivatko kirjoitukset passeleita. Kovasti olivat ja tulivat tosi nopeasti.
Kerran olin Jopen yleisössä Teatteri Riossa ja viimeksi sain nauttia hänen esityksestään viime vuoden toukokuussa oululaisen yrittäjän syntymäpäivillä.
Kohtaloksi koitunut ruokatorven syöpä oli tuolloin jo diagnosoitu ja Jope tuli Ouluun pitkältä keikkatauolta. Hänen bravuurinsa, esimerkiksi junanäänien matkiminen toimi silti kuin, no, junanvessa. Kahvinsa hän jonotti muiden joukossa.
Jorma Olavi Ruonansuun elämänlanka katkesi keskellä kesää, 18. heinäkuuta.
Kuten edellä kuvatut kohtaamiset kertovat, en tuntenut Jopea henkilökohtaisesti, enkä kuulunut hänen ystäviinsä.
Hymyssä suin voin silti muistella paria puhelinkeskusteluamme. Sen mutkattomammin ja tuttavallisemmin eivät toisilleen vieraat ihmiset voi neuvotella urakasta. Kiitos tästä kuului Jopelle.
Tiedotusvälineet kertoivat laajasti kansantaiteilijan poismenosta. Monta sanontaa ja henkilöhahmoa muistiimme jättäneen humoristin viimeinen näytös olikin draamaa.
Pitkän uran tehneellä esiintyjällä oli laaja ystäväpiiri. Jopesta kertovia haastateltavia löytyi helposti.
Koomikko, imitaattori, muusikko, näyttelijä. Isä, puoliso. Niitä kaikkia Ruonansuu myös oli.
56-vuotiaana menehtynyt taiteilija oli lähtöisin kemiläisestä työläisperheestä.
Ruonansuun muistoksi suunnitellaan 19. syyskuuta konserttia Lahteen. Toivottavasti kemiläiset keksivät toisen järkevän tavan muistaa, jopemaisesti aattelevat ite.