Konemusiikillaan maailmalla menestynyt Jori Hulkkonen on perustanut pop-duon. Processory-nimellä ilmestynyt levy syntyi yhteistyössä pohjanmaalaisen Jerry Valurin kanssa. Miehiä yhdistää kaiho 80-luvun pop-musiikkia kohtaan.
Jori Hulkkonen istuu kotistudionsa sohvalla ja hörppii flunssaisena teetä. Takana olevissa kirjahyllyissä lepää dj:n noin 10 000 vinyylin kokoelma. Viimeksi mies oli keikalla Uudessa-Seelannissa, mutta sairauden takia viikonlopun keikka Baikaljärven rannalla sijaitsevaan miljoonakaupunkiin Irkutskiin täytyi perua.
Antibiootit ovat saaneet miehen taas tolpilleen ja työ viimeistelyä vailla olevan soololevyn kanssa voi jatkua. Sen ohella hän on markkinoinut Processoryn tuoretta levyä.
Helmikuussa ilmestynyt levy on Hulkkosen uralla askel eteenpäin. Yksinäistä myyräntyötä puurtanut artisti on tehnyt ensi kertaa täyden levyllisen materiaalia yhteistyöprojektina. Duon toinen puoli on Seinäjoelta kotoisin oleva dj ja laulaja Jerry Valuri, joka vastasi levyn lauluista ja teksteistä. Hedelmällinen yhteistyö käynnistyi Hulkkosen edellisen levyn tiimoilta.
"Mulla oli yksi kappale vailla lauluja kun Jerry tuli käymään. Sanoin, että sulla kaksi tuntia aikaa tehdä kappaleeseen laulut ja lähdin Aura-joen rannalle kävelemään", säveltäjä nauraa.
Kappaleesta tuli pienimuotoinen hitti ja nyt miehet kehittelevät jo toista pitkäsoittoa.
Taloudellisesti olisi ollut järkevää julkaista levy Hulkkosen nimellä, sillä se tunnetaan Dubaista Japaniin. Tähän Kemin poika ei kuitenkaan suostunut koska katsoi Processoryn olevan selkeästi oma projektinsa.
"Minulla on pitkään kytenyt ajatus pop-levystä, joka poikkeaa kaikesta siitä mitä olen aikaisemmin tehnyt", mies kertoo.
Hulkkonen halusi myös rikkoa luutuneita työtapojaan ja käyttää biisinteossa kitaraa, ensi kertaa. Edellisellä levyllä mies tutustui pianon mahdollisuuksiin. Oppimisprosessi on molemmissa tapauksissa ollut sama: "yrityksen ja erehdyksen kautta, kokeilemalla".
Uudistumisen tarve oli Hulkkoselle vahva motiivi.
"Kauhukuvissani kuuntelen 30-vuoden päästä levyjäni ja huomaan niiden olevan samanlaisia", mies maalailee.
Keikoille uusi projekti ei konevelhoa silti saa. Tähän hänellä on vahvat perustelut, niin kuin kaikkeen mistä puhuu.
"Elektronisen musiikin esittäminen livenä vaatii niin paljon kompromisseja että se ei ole minulle edes vaihtoehto. Hyvin harva rock-bändikään kuulostavat paremmalta livenä. Ne poikkeukset, kuten Flaming Lips ja Antony And The Johnsons, ovat niin hyviä livenä, että on itse turha edes yrittää. Omat suosikkiartistini Morrissey ja Pet Shop Boys on kiva nähdä, mutta rehellisyyden nimissä kuuntelen niitä mieluummin levyltä", selventää Hulkkonen.
Cd-levyjen Hulkkonen ennustaa katoavan sähköisen nettilataamisen tieltä, mutta toisaalta povaa vinyylien säilyvän. Netistä mies itsekin etsii uutta musiikkia.
"Otan dj:n työn hyvin vakavasti. Suurin osa ihmisistä kuuntelee mitä sattuu radiosta kuulumaan - minun työni on etsiä sitä hyvää musiikkia. MySpacen ja netin ongelma on se, että on tullut sukupolvi, joka ei ole ikinä maksanut musiikista yhtään mitään. En näe mitään syytä miksi ne parikymppiset, jotka ovat aina ladanneet musiikkia ilmaiseksi alkaisivat yhtäkkiä maksamaan siitä. Minulla onkin synkkä visio siitä, että tulevaisuudessa on vain yksi bändi. Se on U2, jonka rahoittajana on Vatikaani", nauraa Hulkkonen, jonka sarkastisissa sanoissa piilee pelottavasti totuuden siemen.