Afrikkalaisten ja eurooppalaisten mieskestävyysjuoksijoiden erot ovat suurimmillaan matkavauhdin sietokyvyssä, kun juostaan pitkiä rata- tai maastokisoja. Selittyykö ero yksin sillä, että Itä-Afrikan juoksijat ovat pääosin syntyneet ja kasvaneet ohuessa vuoristoilmassa?
-- Erossa on 50 prosenttia fysiologista lahjakkuutta ja kestävyyttä. Toinen puoli on juoksun taloudellisuutta, joka liittyy urheilijan rakenteeseen, kestävyysjuoksuvalmentaja Timo Vuorimaa sanoo.
-- Näistä juoksun taloudellisuutta on ehkä parhaiten pystytty osoittamaan ja tutkimaan tieteellisillä menetelmillä. Se perustuu hoikkuuteen ja pitkiin kapeisiin jalkoihin, jonka ansiosta he (kenialaiset ja etiopialaiset) pystyvät juoksemaan matkavauhtia hyvin taloudellisesti. On tällaisia tyyppejä toki Euroopassakin, mutta suhteellisesti vähemmän.
Elo vähähappisen vuoristoilmassa ja sen muokkaama perimä näkyvät hyvänä hapenottokykynä, joka mahdollistaa esimerkiksi rajumman vuoristoharjoittelun.
-- Ihmisen fysiologiassa ei sinällään ole oleellista eroa. Kaikilla tapahtuu sopeutumista vähähappiseen ilmaan, mutta heillä, jotka ovat syntyneet ja asuneet siellä koko ikänsä, on esimerkiksi mahdollisuus hyödyntää vieläkin korkeampia paikkoja vuoristoharjoittelussa, Vuorimaa sanoo.
-- Etiopialaiset käyvät treenaamassa 3 000 metrissä ja asuvat noin 2 000 metrissä. Meille eurooppalaisille se olisi mahdottomuus. Etiopialaiset voivat sitten hyötyä vuoristoharjoittelua pikkuisen enemmän kuin me. Merenpinnan tasolle se näkyy hyvänä hapenottokykynä.