Oulun kaupunginteatterin tarkastusmuistioiden julkisuudesta päättämiseen kului Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa ja Korkeimmassa hallinto-oikeudessa (KHO) yhteensä yli kaksi vuotta.
Lopulta KHO:n kuusi tuomaria ratkaisi asian niin kuin sekä maalaisjärki että julkisuuslaki sen käsittävät. Teatterin tarkastusmuistiot ovat julkisia Oulun kaupungin asiakirjoja, koska ne ovat kaupungin hallussa ja liittyvät kaupungin harjoittamaan omistajaohjaukseen.
Yhteisten verovarojen käytön asianmukaisuuden ja laillisuuden tutkiminen ei kaupungin hallinnossa saa lähtökohtaisesti tapahtua julkisuudelta salassa eivätkä konsernihallinnosta vastaavat virkamiehet voi tehdä lainvastaisia julkisuuspäätöksiä tulkitsemalla säännöksiä oman päänsä mukaan.
Tietämättömyys tai huonot neuvonantajat eivät kelpaa lieventäviksi asianhaaroiksi.
Julkisuusperiaate on hyvin yksinkertainen, mutta Oulussa näköjään vielä yllättävän vaikea noudatettavaksi.
Sormi osoittaa tässä kaupunginteatterin tapauksessa entistä kaupunginjohtajaa Matti Pennasta ja hänen seuraajaansa Päivi Laajalaa, jotka ovat kumpikin erikseen viran puolesta päättäneet teatterin tarkastusmuistioiden tai niihin liittyvän muun aineiston salaamisesta.
Teatterin sisällä viime vuosina tapahtuneen kuohunnan voi tulkita aiheutuneen huonosta hallinnosta ja puutteellisesta omistajaohjauksesta.
Rikoksia ei muistioiden perusteella ole tapahtunut, mutta hyvän hallintotavan noudattaminen on selvästi jäänyt muiden pyrkimysten jalkoihin.
Mitä hyötyä kahden vuoden oikeusprosessista enää on?
Ainakin se, että KHO julkaisi maanantaina Oulun kaupunginteatterin tarkastusmuistioiden julkisuutta koskevan päätöksen (KHO:2018:164) verkossa vuosikirjassaan, johon valitaan vuoden aikana tehdyt päätökset, joilla on merkitystä lain soveltamiselle muissa samanlaisissa tapauksissa tai muutoin yleistä merkitystä.
Kirjoittaja on Kalevan toimittaja.