Kun törmää kadulla tai puistoissa sotkuihin, sormi osoittaa helposti kohti kaupunkia: miksi ei ole siivottu?
Kysymyksen pitäisi kuitenkin kuulua: miksi on sotkettu?
Kansalaisten käsitys siisteydestä vaihtelee. Se korreloi roskittamisen ja sotkemisen kanssa.
Näin ei pitäisi olla. Yleisten alueiden siisteyden pitäisi olla itseisarvo, ylläpidon kansalaistaito.
Roskaamisesta pitäisi mätkäistä tekijälle sakko. Se ei tietenkään ole helppoa, sillä valvontaresurssit ovat pahasti vajavaiset.
Siisteyden aatetta pitäisi brändätä kuin kuuminta muotituotetta, kodeissa, kouluissa, kaupoissa, kaduilla, somessa, kaikkialla.
Siivousta tarvitaan silti aina, luontokin roskittaa. Sen pitää olla hoidossa, roska-astioita myöten. Ja ne pitää tyhjentää tarpeeksi usein, ei vasta maanantaina tai kerran viikossa.
Kyllä on oululaista hävettänyt, kun matkailijat ääneen ihmettelevät keskustan ja puistojen epäsiisteyttä varsinkin sunnuntaisin. Tiedossa on, että lauantaina sattuu ja tapahtuu, pahimmat sotkijat ovat silloin liikkeellä. Siistijöidenkin pitäisi olla.
Ja me suomalaiset pidämme itseämme siistinä kansana.