Kom­ment­ti: Rajat kiinni -meuh­kaa­jat eivät ymmärrä his­to­riaa

”Rajat kiinni”-mielenosoitus Torniossa ja eri puolilla Suomea sekä tapahtumaa tukeva laaja nettikirjoittelu ovat hämmentäviä osoituksia siitä, miten huomattavalta osalta kansasta puuttuu historian taju, kirjoittaa Lännen Median Lauri Nurmi.

Mielenosoitukset sujuivat rauhallisesti.
Mielenosoitukset sujuivat rauhallisesti.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

”Rajat kiinni”-mielenosoitus Torniossa ja eri puolilla Suomea sekä tapahtumaa tukeva laaja nettikirjoittelu ovat hämmentäviä osoituksia siitä, miten huomattavalta osalta kansasta puuttuu historian taju.

Tehdäänpä pieni ajatusleikki. Oletetaan, että Suomen rajat olisivat olleet kiinni toiseen suuntaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ja että suomalaisten olisi ollut mahdotonta lähteä siirtolaisiksi.

Aloitetaan prosenttiosuudella 56,3 %.

Tämän verran olivat nelihenkisen perheen ravintomenot kaikista perheen kulutusmenoista vuosina 1908–1909. Vera Hjelt tutki ammattityöläisten toimeentuloa Suomessa ja julkaisi tuloksensa vuonna 1912.

Suomalaisten huomio kohdistui sata vuotta sitten päivittäiseen ruoanhankintaan. Aliravitsemus ja yksipuolisesta ravinnosta johtuneet puutostilat eivät olleet harvinaisia asioita, vaikka suoranaista nälkää ei enää nähty.

Siirtolaisuus pelasti aikanaan meuhkaajien sukulaiset

Hieman parantuneet elinolot johtivat maaseudulla väestönkasvuun, jota kehittymättömän yhteiskunnan kantokyky ei kestänyt.

Monien suomalaisten pelastukseksi ja onneksi koitui siirtolaisuus: vuosina 1883–1909 siirtolaispassin otti yli 220 000 henkeä. Määrä vastasi noin kymmentä prosenttia koko väestöstä. Siirtolaisinstituutin mukaan Amerikkaan lähti ajanjaksolla 1870–1914 yli 300 000 suomalaista.

Aikalaiset arvioivat, että 60 prosenttia siirtolaisista oli maaseudun tilatonta väestöä. (Edvard Gylling: Siirtolaisuus I. Yhteiskunnallinen käsikirja, 1910.)

”Rajat kiinni”-suomalaisissa on varmasti 1900-luvun alun tilattomien jälkeläisiä. He meuhkaavat nyt rajojen sulkemisen puolesta, vaikka sata vuotta sitten maaseudun väestöpaineen hellittäminen avasi heidän sukulaisilleen selviytymisen ja menestymisenkin mahdollisuuden.

Ilman siirtolaisuutta hukka olisi perinyt tuhannet suomalaiset.

Vuonna 1918 paettiin Venäjälle

Varsinainen katastrofi olisi ollut edessä keväällä 1918, jos venäläiset olisivat seisseet rajalla vastassa ja estäneet punaisten joukkopaon Venäjälle. Kapinansa hävinneet punaiset pyrkivät perheineen itään, ja tuhannet heistä onnistuivat.

Jos raja olisi ollut kiinni, teloitettujen ja vankileireillä menehtyneiden punaisten määrä olisi noussut suuremmaksi.

Entä jos Tali-Ihantala olisi päättynyt katastrofiin?

Kesällä 1944 suomalaiset sotilaat pysäyttivät puna-armeijan suurhyökkäyksen. Isoisäni totesi kerran hirtehisesti, että Tali-Ihantalassa hän katsoi kuluneita saappaitaan ja arveli, että tokkopa ne kestäisivät kävelyä Tornioon ja rajan yli Ruotsiin.

Oli saappaat antaneen valtion kannalta parempi valinta jäädä paikoilleen.

Vakavasti ottaen sadattuhannet suomalaiset olisivat paenneet länteen, jos rintama olisi luhistunut. Isovanhempieni perheet olisivat olleet Stalinin lahtaus- ja kyydityslistoilla, koska sukulaiseni kuuluivat suojeluskuntiin ja edustivat kommunistien silmissä Suomen porvarillista luokkaa.

Jos pahin olisi toteutunut ja Ruotsin raja olisi ollut kiinni, edessä olisi ollut verilöyly.

Ruotsi ei sulkenut rajojaan pakolaisilta. Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen vanhemmat pakenivat venäläisiä miehittäjiä Ruotsiin. Samoin tekivät monet kommunismia pelänneet suomalaiset.

Ruotsin raja on ollut aina meille avoinna

”Rajat kiinni”-huutelu Ruotsin rajalla tuntuu irvokkaalta ja vastenmieliseltä, koska ruotsalaiset ovat kantaneet – ja kantavat yhä – suurta vastuuta maailman hädänalaisten auttamisesta.

Ruotsi ja ruotsalaiset pelastivat 1960- ja 1970-luvuilla satojatuhansia suomalaisia köyhyydeltä. Sodan jälkeen Suomessa oli perustettu pientiloja, jotka eivät olleet enää elinkelpoisia.

Kaupungeissakaan ei ollut riittävästi töitä, joten elantoa etsittiin lännestä. Pelkästään kahtena vuonna (1969 ja 1970) Ruotsiin muutti 80 000 suomalaista. Aiemmin siirtolaisiksi lähteneitä palasi jonkin verran, mutta muuttotappio Ruotsiin ylitti siirtolaisuusaallon huippuvaiheessa 60 000 ihmisen rajan.

Siirtolaisuus Syyriasta ja Irakista ei ole kohtuutonta

Jos Suomeen nyt muuttaa muutaman vuoden ajan vuosittain esimerkiksi 30 000–40 000 ihmistä, jotka jäävät tänne pysyvästi, tilannetta ei voi pitää kansallisen historiamme valossa millään tavalla kohtuuttomana tai epäoikeudenmukaisena.

Syyrian ja Irakin yhteiskunnat ovat romahtaneet sotien seurauksena. Samoin olisi voinut käydä myös Suomelle historiamme suurissa murroskohdissa.

”Rajat kiinni”-maailmassa Suomesta ei olisi koskaan kasvanut vaurasta maata. ”Rajat kiinni”-maailmassa satojentuhansien suomalaisten kohtalo olisi ollut kotimaassa murheellinen.

Vai onko niin, että ”rajat kiinni”-vaatimus pätee meuhkaajien ajattelussa vain niiden siirtolaisten kohdalla, joiden ihonväri ja uskonto poikkeavat omastamme?

Joka tapauksessa kodeilla ja koulujen historianopettajilla on suuri vastuu siitä, että eri kansallisuuksien Suomeen varttuu sukupolvia, joilta löytyy ajassamme vaadittavaa suhteellisuuden ja historian tajua.

Kirjoittaja on Lännen Median politiikan toimittaja ja koulutukseltaan historianopettaja.