Tarinasta on jo yli kymmenen vuotta. Vuonna 2007 kaikki merkit viittasivat siihen, että äiti-Venäjän hellässä huomassa syntyy sinivalkoinen Moskovan ihme.
Suomen miesten lentopallomaajoukkue pelasi EM-kisoissa Venäjällä häikäisevästi. Maanosan huippumaista Kroatia, Bulgaria, Belgia ja Puola olivat Suomen käsittelyssä paperia. Hetken näytti jo siltä, että Suomi syöksyy luotijunan vauhdilla Euroopan mestariksi. ”Tämä on kuin satua, jonka ei soisi loppuvan”, totesi maajoukkueen italialainen päävalmentaja Mauro Berruto.
Samansuuntaisesti ajattelivat sunnuntai-iltana kaikki Naisleijonien pelaajat ja valmennusryhmän jäsenet. Espoossa järjestetty MM-turnaus ylitti lopulta kaikki odotukset ja toiveet, vaikka kisat päättyivät finaalissa tappioon Yhdysvalloille.
Ehkä joukkue ei ollut vielä tarpeeksi kypsä tarttumaan tilaisuuteen, joka oli kaikille uusi. Mutta sitä ei tarvinnut miettiä, oliko Naisleijonat lauantaisen Kanada-voiton jälkeen kylläinen ja mukavoitunut. Ei ollut. Joukkue tuli finaaliin latautuneena ja taisteli uskottavasti mestaruudesta.
Spekuloinnin sijasta voi olla viisaampi todeta, että vaikka Naisleijonat teki kaiken oikein ja vaikka Suomi-kiekkoilun uusi sateentekijä Pasi Mustonen olisi seissyt vaihtoaitiossa päällään, ei Yhdysvallat ollut vielä lyötävissä.
MM-hopea oli saavutus, jota kelpaa juhlia. Hopeasta saa ja myös pitää olla ylpeä.
Juha Mieto hävisi vuonna 1980 hiihdon olympiakullan Thomas Wassbergille sadasosalla. Naisleijonien ja Yhdysvaltojen ero oli sunnuntaina lähes yhtä mikroskooppinen, mutta Suomen pelaajia voi lohduttaa sanoilla, jotka edesmennyt mestarihiihtäjä Eero Mäntyranta kirjasi Miedolle lähettämäänsä sähkeeseen. Mäntyranta muistutti Mietoa, että tämän hopealla oli timanttikehys.
Sama kiteytys pätee Naisleijonien upeaan saavutukseen.
Espoon ihme ei unohdu.
”Mummeli” ja mitali. Yksi sunnuntai-illan sykähdyttävimmistä hetkistä oli, kun Suomen naiskiekkoilun legenda Riikka Sallinen sai hopean kaulaansa. Sallinen, jos kuka, osasi arvostaa saavutuksen erityisyyttä.
Juhlahumussa Sallinen kaappasi lämpimään halaukseensa myös Naisleijonien kuopuksen, 16-vuotiaan Nelli Laitisen. Tilanteeseen latautui vahvaa symboliikkaa. Aivan kuin 45-vuotias Sallinen olisi viestinyt teini-ikäiselle puolustajalle sanattomasti, että lähitulevaisuudessa Naisleijonat on Laitisen johtama joukkue – ryhmä, joka venyy vielä Espoon ihmettä hienompiin urotekoihin.
Näköpiirissä ei ole yhtään syytä, miksi Naisleijonat ei voisi pelata loppuottelussa myös tulevissa arvoturnauksissa.
Toki jossain häämöttää aika, jolloin Suomen on pakko tulla toimeen ilmaan Noora Rätyä ja hänen lähes yli-inhimillisiä torjuntataitojaan.
Kun Räty joskus lopettaa uransa, katoaa tolppien välistä pelaaja, joka on käytännössä mahdoton korvata.
Lue myös:
Suomi juhli maailmanmestaruutta, jota ei tullut – jäällä olleet tuomarit hyväksyivät Niemisen maalin