Euroopan unionin komission hyväksymismenettely on omituinen. Se on tiedetty jo pitkään, ja asia on noussut nyt uudelleen esiin ja vielä hyvin korostetusti. Syynä on se, että EU:n parlamentin on määrä äänestää ensi keskiviikkona portugalilaisen Jose Manuel Durao Barroson uudesta komissiosta, jonka toimikausi alkaa marraskuun alussa.
Kansanäänestyksellä valittu ja koko EU-Eurooppaa edustava parlamentti käyttää mukamas parlamentaarista valtaa komission valinnassa, mutta se voi käytännössä vain hyväksyä tai hylätä Durao Barroson esityksen.
Parlamentti ei voi antaa epäluottamuslausetta yhdelle komissaarille, vaikka ajankohtaisessa kiistassa on viime kädessä kyse vain yhdestä henkilöstä, italialaisesta Rocco Buttiglionesta. Eurokansanedustajat voivat ottaa kantaa vain koko komissioon kerralla.
Jos parlamentti äänestää jo aiemmin hyväksymänsä komission uuden puheenjohtajan esitystä vastaan, Durao Barroson koko nimilista menee nurin ja edessä on poliittinen kaaos. Tieto tästä viilentää kummasti parlamentin jäsenten tunnekuohuja. Rocco Buttiglione on mahdollisimman huono henkilö oikeusasioiden komissaariksi, mutta onko viisasta kaataa sen takia koko komissio?
Etukäteistietojen mukaan parlamentin sosialistit ja vihreät äänestävät Buttiglionea ja siis käytännössä koko Durao Barroson esitystä vastaan. Konservatiivit aikovat antaa tukensa omaan leiriinsä kuuluvalle komission puheenjohtajalle. Vaa´ankieliasema lankeaa liberaaleille, joiden enemmistön veikataan päästävän Durao Barroson pälkähästä.
Jos niin käy, vaara on ohi. Suomen Olli Rehn ja muut uudet komissaarit voivat ryhtyä johtamaan Euroopan unionia heti marraskuun ensimmäisestä päivästä lähtien.
Komission nykyistä hyväksymismenettelyä voi puolustaa toteamalla, että jos 732-paikkainen EU:n parlamentti voisi ottaa kantaa jokaiseen yksittäiseen komissaariin, komissiota ei saataisi koskaan nimitettyä. Parlamentille on haluttu antaa sen takia vain rajallisesti valtaa komission nimityksiin. Se hyväksyy yksittäisenä nimenä vain komission puheenjohtajan. Muut komission jäsenet tuodaan sille pakettina.
Pelisäännöt ovat nämä, ja peli sujuu niiden mukaan.
Vaikka tulossa on jo lähes varma voitto Durao Barrosolle, lopputulos ei silti muodostu kunniaksi hänelle. Uudesta komission puheenjohtajasta syntyy nimittäin heti ensimmäisen kovan koitoksen tullen vaikutelma, että hän kuuro ja sokea. Hän viis veisaa vahvasta eurooppalaisesta mielipiteestä, joka korostaa suvaitsevuutta komission jäsenten valinnoissa ja pitää sitä aivan erityisen tärkeänä juuri oikeusasiain komissaarin kohdalla.
Durao Barroso teki pienen myönnytyksen kaventamalla Buttiglionen toimenkuvaa ja ottamalla häneltä pois syrjintään ja ihmisoikeuksiin liittyvät asiat. Tämä johtui muun muassa siitä, että parlamentin valiokuntien kuulemismenettelyn jälkeen kansalaisoikeuksien valiokunta äänesti Buttiglionea vastaan. Näin kävi ensimmäisen kerran EU:n historiassa.
Buttiglione on puolestaan pahoitellut aiempia puheitaan, joissa hän on antanut kyytiä homoille ja esittänyt vanhoillisia näkemyksiä naisten ja perheen roolista. Buttiglione on muun muassa sanonut homoseksuaalisuuden olevan synti.
Voi olla, että Buttiglionen mielipiteillä on vankka kannatus hänen kotimaassaan Italiassa ja muualla katolisessa Etelä-Euroopassa sekä Durao Barroson kotimaassa. 24-jäseninen komissio ja sen yksittäiset jäsenet edustavat kuitenkin koko unionia ja sen kansalaisia. Durao Barrosolta oli lyhytnäköistä takertua Buttiglioneen ja lähteä ajamaan häntä komissaariksi tietoisena siitä, ettei parlamentti pysty estämään yksittäisen komissaarin nimitystä.
Ongelmasta olisi selvitty sillä, että Durao Barroso olisi sopinut Italian hallituksen kanssa Buttiglionen vaihtamisesta toiseen henkilöön. Sota ei yhtä miestä kaipaa.
Durao Barroso on käynyt kiltisti esittäytymässä eri maissa, Suomi mukaanlukien. Käynnit ovat jättäneet jälkeensä yleisen hymistelyn ilmapiirin. Hän on osoittautunut selväjärkiseksi ja suoraviivaiseksi poliitikoksi. Toimen mies. Durao Barrososta syntyi jo huippukokouksen ehdollepanon jälkeen myönteinen kuva.
Nyt Durao Barroson takki on tahriintunut Buttiglionen takia. Käykö hänelle kuten komission nykyiselle puheenjohtajalle, italialaiselle Romano Prodille?
Kun EU:n huippukokous oli valinnut Prodin komission johtoon, läpi koko Euroopan kävi tyytyväinen hyrinä. Valintaan osallistunut Paavo Lipponenkin kehuskeli Prodia suureen ääneen, mutta ei kulunut kauan, kun Financial Timesiin ilmestyivät Brysselistä ensimmäiset kriittiset jutut. Niissä Prodi leimattiin jonkinlaiseksi kuplaksi.
Ilmaisu saattoi olla hieman liioiteltu, mutta se ei ollut täysin tuulesta temmattu. Prodi on pystynyt hoitamaan hommansa, mutta esimerkki osoittaa, kuinka herkästi huippukokous ja koko EU voivat tulla harhaan johdetuksi. Durao Barroso on saattanut itsensä erityistarkkailuun jo ennen kuin hän on ottanut virallisesti uuden tehtävänsä vastaan.