Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvijoija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Kaupungintalon pramea juhlasali sai arvoistansa käyttöä, kun siellä esitettiin lauantain alkuillasta Oulunsalo Soi -festivaalin konsertti "Sielulintu – Tähti tanssii".
Konsertin avasi Tempera-kvartetti (viulussa Laura Vikman ja Silva Koskela, alttoviulussa Tiila Kangas ja sellossa Ulla Lampela) Einojuhani Rautavaaran jousikvartetolla nro 1, osa Vivacce assai. Kappaleen kiivas ja raisu tunnelma vangitsi yleisön huomion ja tarkkaavaisuus kantoi läpi konsertin; salissa ei kuulunut hiiskaustakaan koko konsertin aikana.
Toisena kappaleena lyömäsoittaja Antti Suoranta esitti soolokappaleen vibrafonilla. Kappaleen aikana estraadille saapui tanssija Riku Lehtopolku. Lehtopolku "kuvitti" konsertin tanssimalla ilmeikkäästi jokaisen kappaleen. Lehtopolku oli pukeutunut mustaan pitkähihaiseen paitaan ja mustaan nilkkapituiseen lannevaatteeseen, joka alleviivasi tanssijan liikekieltä ja musiikin tunnelmia.
Cembalisti Elina Mustosen esitti seuraavat kolme kappaletta. Erityisesti nämä kappaleet olivat hienossa vuorovaikutuksessa Lehtopolun tanssin kanssa, ja tanssi antoi kappaleisiin valtavasti lisäväriä painottaen kappaleen sointia; tummasta tuli tummempaa ja huolettomasta huolettomampaa.
Tempera-kvartetin taidokkaasti esittämä Aulis Sallisen Aspekteja Peltoniemen Hintriikan surumarssista oli upea esitys, joka vei kuulijan hetkeksi paikkaan, joka oli pahaenteinen, uhkaava ja tuskainen. Helpotukseksi Mustosen cembalolla esittämä Olli Mustosen Sielulintu-kappale toi yleisön taas takaisin tähän päivään. Cembalo soi kuin modernikin soitin, melkeinpä kuin sähköinen instrumentti.
Tempera-kvartetti jatkoi Tshaikovskyn lempeällä ja harmonisella musiikilla, jota oli rauhoittavaa kuunnella. Tunnelmaan sopivasti alkuillan aurinko valaisi soittajia kilpaa kattokruunujen kanssa.
Suorannan lyömäsoitinsoolon jälkeen ja konsertin lopuksi kaikki soittajat ja tanssija pääsivät ilottelemaan yhdessä. Menevä kappale vei kuulijat keskiaikaisiin pitoihin tanssimaan. Soittajien ote oli railakas ja hyvintuulinen. Mikä mainio päätös hienolle konsertille!
Yleisön aplodeista ei meinannut tulla loppua ja taiteilijat olivat silminnähden otettuja yleistön reaktioista. Yleisöä olisi tilaisuuteen mahtunut muutama kymmenen enemmänkin, mutta paikalla olleet voivat onnitella itseään, kun tulivat nauttimaan ensiluokkaisesta kamarimusiikista ja nykytanssista. Antoisan tunteroisen jälkeen kaupungintalon rappusia laskeutuvan yleisön korviin kantautuikin jo Kuusisaaresta Jalometallin kitarasoundit.