Suomi on loistanut koululaisten oppimistuloksia vertailevassa PISA-tutkimuksessa vuosikausia. Kolmen vuoden välein toteutettava kansainvälinen tutkimus mittaa 15-vuotiaiden nuorten osaamista lukutaidon, matematiikan osaamisen ja luonnontieteiden saralla. Olemme etenkin lukutaidon ja matemaattisen osaamisen huippumaita.
Valitettavaa on, että suomalaisten yleissivistys ja historian tuntemus tuntuvat rapautuvan vuosi vuodelta. Kun korkeakouluopiskelija ei tiedä milloin jatkosota käytiin, on syytä huoleen. Ilman historian ymmärrystä, emme voi ymmärtää nykyisyyttä, saati sitten ennakoida tulevaa.
Historian heikko tuntemus ei koske vain nuoria. Moni keski-ikäinen tuntuu olevan yhtä tietämätön esimerkiksi siitä, koska Ranskan suuri vallankumous oli ja mitä se merkitsee meille. Historian syy-seuraussuhteiden käsittäminen auttaa meitä hahmottamaan yhteiskuntaa ja siinä vallitsevia lainalaisuuksia.
Pahimmillaan historian ja muiden yleissivistykseen kuuluvien asioiden heikko tuntemus johtaa harhaluuloihin, vääriin tulkintoihin ja vihapuheeseen. Kun ennakkoluulot, tosiasioiden puutteellinen tuntemus ja heikko tietämys yhdistetään tosiinsa voi esimerkiksi isänmaallisuus saada todella huolestuttavia ilmenemismuotoja. Historian väärät tulkinnat ja kapea-alainen ajattelu ovat johtaneet siihen, että isänmaallisuuden varjolla tehdään ihmisarvoa loukkaavia asioita.
Isänmaallisuus ei ole selkeästi määriteltävissä, sillä se on subjektiivinen kokemus. Isänmaallisuus ei tarkoita, että meidän tulisi ajatella kaikista asioista yhtenevästi. Meillä voi olla ja saa olla erilaisia käsityksiä. Keskeistä kuitenkin on se, että tunnemme isänmaamme, Suomen, olevan meille tärkeä. Se, miten tuo tärkeys ilmenee voi vaihdella eri tavoin.
Perussuomalaisissa on viime aikoina nostanut päätään pieni ”öyhöttäjäryhmä”, joka kutsuu itseään etnonationalisteiksi. Näille lähinnä PS-nuoriin kuuluville henkilöille suomalaisuus on synnynnäinen ominaisuus ja suomalaiseksi ei voi tulla kuin syntymällä Suomessa. Rasismi, fasismi ja rotuoppien kannattaminen ovat etnonationalistien aatemaailman kulmakiviä. Heille ajatus valkoisen vallan ylivallasta edustaa isänmaallisuutta, meille muille vaarallista suvaitsemattomuutta, joka tuo mieleen 1930-luvun Saksan hirmuteot.
Kun näen uusnatsin hihassa Suomen lipun ja kaulassa leijonariipuksen, olen surullinen. Olen surullinen siitä, että isänmaallisuuden keskeiset symbolit liitetään väkivaltaiseen uhoon ja rasismiin, joilla ei ole mitään tekemistä aidon ja oikean isänmaallisuuden kanssa. Isänmaallisuus ei ole kiihkoilua. Se ei ole muiden oikeuksien polkemista, suvaitsemattomuutta tai hädänalaisten ihmisten torjumista silloin kun he tarvitsevat eniten apua. Isänmaallisuus ei ole muiden kulttuurien tai erilaisuuden halveksimista.
Jos halveksimme muita kulttuureja, nostamme itsemme muita paremmiksi ja ajattelemme, että ainoaa oikea kulttuurinen perintö on se, joka on meille kallis. Se tie on suvaitsemattomuuden ja itsekkyyden varjostama tie. Isänmaallisuus ja sen symbolit on yritetty häväistä yhdistämällä ne ihmisarvoa halveksivaan ääriliikkeeseen. Se on valitettavaa ja siihen emme saa alistua.
Tietoyhteiskunnan vitsaus on tietämättömyys ja tiedon pirstaleisuus. Yksittäisiä tiedonmurusia tulvii näytön täydeltä, mutta asioiden laajempi ymmärtäminen vaatisi taustojen ja asioiden välisten suhteiden ymmärtämistä. Netti ruokkii usein pinnalista tiedonkäsitystä ja yksipuolista maailmankuvaa. Se luo kuplan, johon on helppo vetäytyä. Pahimmillaan tuo kupla on vihan ja ennakkoluulojen värittämä harha.
Kuplan murtamiseksi tarvitaan monipuolista tiedonhankintaa ja yleissivistykseen panostamista. Yhteiskunnan korostama tehokkuusajattelu usein unohtaa inhimillisten arvojen ja kulttuurin merkityksen. Oppilaitoksissa peruskoulusta yliopistoon korostetaan tuottavuutta ja tehokkuutta. Humanistisilla arvoilla on vuosi vuodelta vähemmän merkitystä. Sen seurauksena kansa ei tunne historiaansa ja yhteiskunnallisten asioiden ymmärrys heikkenee. Kulttuuri on henkistä pääomaa, joka kantaa pitkälle. Nyt se tuntuu unohtuvat teknokratian voittokulun myötä.
Yleissivistys on moniarvoisen ja humaanin yhteiskunnan kantava voima. Se auttaa meitä ajattelemaan avarakatseisemmin ja mahdollistaa erilaisuuden hyväksymisen entistä paremmin. Kulttuurin, historian ja filosofian merkitys ihmisen maailmakuvan muovaajana on keskeinen. Kirjallisuus kaikissa sen muodoissaan on yksi väylä paremman yleissivistyksen rakentamiseen. Pelkkä tietäminen ei riitä, meidän tulee myös ymmärtää asioita. Ja ymmärtääksemme asioita, meidän on hankittava itsellemme laaja-alaista sivistystä, kulttuurista pääomaa, joka on ymmärryksen avain.
Ari Haasio filosofian tohtori, tietokirjailija ja yliopettaja Seinäjoen ammattikorkeakoulussa.