"Se on jossain napapiirillä, Oulussa", tokaisee Aalto-yliopiston luennoitsija Espoon Otaniemessä.
"Oulusta on aika lailla matkaa napapiirille", yrittää korjata pohjoisen kummajainen.
"No, siellä päin", tutkija-luennoitsija nokittaa.
Voi sissus, lisensiaatin tutkinto ei nähtävästi pätevöitä yleissivistykseen!
Pohjoissuomalaista kismittää. Hittojako tässä pitää matkustaa satoja kilometrejä kuulemaan pääkaupunkiseudun omahyväisyyttä. Mikä siinä mättää, ettei ammattilainen saa täydennyskoulutusta omalla kotiseudullaan?
ICT-alan kolmikirjaimiset vaativat tietotyöläiseltä jatkuvaa kouluttautumista. Omista opinahjoista ei tukea juuri irtoa. Oulun ja Lapin yliopistot ulkoistavat valmistuneet hedelmänsä maksaviksi aikuisopiskelijoiksi ja jopa uusiin töihin Etelä-Suomeen.
Pohjoisen tietotyöläinen herää kello 4.30, rynnii ahtaaseen aamukoneeseen ja ilmakelluu nilkat turpeina Helsinki-Vantaalle. Luento alkaa tunkemalla tulitikut luomiin ja tajunnan virittämisellä vastaanottotaajuudelle. Väsyttää, mutta aihe kiinnostaa.
Mutta hei, tätä samaa opetetaan nykyisin Oulussakin. Perusopiskelijoille. Miksei tätä tarjota edes webinaarina aikuisopiskelijoille, maksusta?
Luennoitsijan Pohjois-Suomi -tietous ravistaa aikuisopiskelijan horteesta ja kalloon iskee vino mielikuva kulttuurien kohtaamisesta. Luennoitsija tapaa ulkomailla kanadalaisen, joka sijoittaa Suomen Venäjälle, kielen slaavilaisiin kieliin ja nimeää pääkaupungin Helsinskiksi. Tutkija pöyristyy moista geopoliittista tietämättömyyttä. Tosi elämässä kanadalainen sentään pyyteli anteeksi heikkoa Eurooppa-tietoaan, helsinkiläinen tutkija ei juuri hätkähtänyt oman maansa surkeaa tuntemusta.
Ilta matelee Pohjoismaiden suurimman korkean teknologian keskittymän hotellihuoneessa, jossa ei pelaa webbiyhteys.
Ainoa viihdyke on telkkarin perustylsä ohjelmisto ja luentomuistiinpanot. Vaihtoehtona on parin kilsan iltakävely sohjossa monumentaalikeskukseen ihailemaan harmaata betonilaatikkoarkkitehtuuria. Jotkut vielä nimittävät tätä riemua virkamiesten matkailuksi.
Tietotyöläinen haluaisi viettää iltansa perheensä ja harrastusten parissa ja ostaa ammatillisen lisäkoulutuksen kotiseudultaan. Vapaa-aika ja työ erikseen, kiitos.
Etelän hintavat koulutusohjelmat ja seminaarit vetävät salit täyteen ihmisiä ympäri Suomea. Iskee epäilys, etteivät pohjoisen yliopistot usko omaan asiantuntijuuteensa ja kykyynsä kouluttaa ammattilaisia. Naamatusten on tosin mukavaa tavata eteläsuomalaisia kollegoita, verkostoitua ja jakaa heille oululaista tietotaitoa. Ja töitäkin siellä olisi tarjolla.