Keikkaillessa Venäjällä koskaan ei voi tietää etukäteen miten homma toimii.
Ongelmat alkoivat jo Helsingin rautatieasemalta, kun Pietarin-junamme saapui puoli tuntia myöhässä laiturille. Jokaisesta junan vaunusta astui ulos venäläinen konduktööri, joiden kielitaito on ylpeä nolla.
Heidän virka-asunsa muistuttavat enemmän sotapoliisia kuin konduktööriä. Meillä oli mukana valtava määrä tavaraa, ja luonnollisesti meidän vaunumme kaikkein kauimmainen. Kovan solkotuksen jälkeen saamme tavarat kyytiin.
Ilman junassa ollutta VR:n konduktööriä homma olisi valunut reisille. Venäjän jannuilta oli turha apua odottaa. Junassa passintarkastushässäkän yhteydessä palvelu muuttui ystävällisemmäksi sekunnissa, kun annoimme muutaman t-paidan ja nimmarin.
Vanha rokkityöläisten viisaus, "lippiksellä Venäjän rajan yli", piti erittäin hyvin yhä kutinsa. Maassa maan tavalla olisi se toinen aiheeseen sopiva heitto, mutta loppupelissä korruptiotahan se on, oli miten oli.
Pietarin-keikka meni moitteetta, paikallinen järjestäjä oli asioiden tasalla ja homma hyvin hoidettu hänen puoleltaan. Mutta hotellissa jäi sitten aamiainen saamatta, kun en osaa venäjää.
Moskovan-keikan jälkeen lähdimme alkuillasta yöjunalla kohti Tallinnaa. Passit ja liput tsekattiin, t-paita varmistukseksi kaupan päälle ja petiin.
Aamuneljältä heräämme pysähdyksissä olevassa junassa siihen, että rajamiliisit nakkaavat meidät junasta mäelle. Englantia ei ymmärrä kukaan, mutta onneksi saamme apua junan henkilökuntaan kuuluvalta virolaiselta joka puhuu hieman suomea.
Meidät ohjataan tavaroinemme kolkkoon rakennukseen odottamaan tulevaa.
Selviää, että viisumimme olivat umpeutuneet keskiyöllä, eli olivat neljä tuntia vanhat. Moskovan päässä junaan mennessämme tästä ei kukaan huomauttanut tulevan ongelmaa, mutta nyt rajalla, siitä sellainen tehtiin.
Yön aikana papereita täytetään pariin kertaan, mennään aamulla maksamaan viisumijatkot pankkiin ja lopuksi saatetaan rajalle, jossa vielä seisotetaan ulkona kylmässä viimassa reippaan tunnin ajan. Viimein pääsemme rajan yli ja bussiin. Tallinnaan saapuminen ei koskaan tuntunut niin hyvältä.
Ei sitä vaan pysty mitenkään ymmärtämään venäläisen byrokratian ja älyvapaan kyykytyksen määrää, ja mitä ihmettä he siitä hyötyvät. Opettelisivat edes pari sanaa englantia. Se kun ei venäjä kuitenkaan ole se kieli millä muu maailma asioi. Edes Venäjällä.