Walesin herrasmiehellä on aikaa. Entinen hautausurakoitsija Englannin teräskaupunki Sheffieldistä on ollut eläkkeellä muutaman vuoden ajan.
Hän istahtaa Lillen metrolinja ykkösen vaunussa viereen ja muuttaa paksua murretaan yleiskielisemmäksi.
Minulla on enemmän aikaa, mutta vähemmän rahaa, hän naurahtaa.
Sen verran säästöjä toki on, että mies viettää valtaosan kesäkuustaan kierrellen ympäri Ranskaa. Eläkeläinen sanoo olevansa onnekas, koska hänellä on liput kaikkiin Walesin otteluihin sekä voucherit valmiina, jos hänen joukkueensa selviää ensimmäiselle jatkokierrokselle tai peräti puolivälieriin.
Aluksi hän vain unelmoi jatkoonpääsystä, mutta avausottelun jälkeen haave on yhtäkkiä muuttunut täysin realistiseksi.
Walesin herrasmies on odottanut tätä arvoturnausta koko ikänsä. Hän oli pelkkä pikkupoika vuonna 1958, kun isänmaa oli mukana Ruotsin MM-turnauksessa. Silloin maailma oli niin suuri, ettei Newcastlessa asunut poika voinut kuvitellakaan pääsevänsä matkustamaan niin kauas.
Englantia – maata, jossa hän on suurimman osan elämästään asunut – mies ei tietenkään kannata, päinvastoin. Jos Wales ei ole turnauksessa, kakkossuosikit ovat Skotlanti tai Irlanti.
Pienet pitävät yhtä, hän sanoo, ja kääntää riemastuneena puheenaiheen Islannin esitykseen Portugalia vastaan. Sitten kesken Islantiin suuntautuvien matkustushaaveiden Walesin herrasmies esittää kuukauden oudoimman kysymyksen:
Vieläköhän ne jahtaavat walesilaisia?
– Siis tarkoitan valaita (whales), en walesilaisia (Welsh), hän nauraa nähdessään vieruskaverin ilmeen.
Kymmenen metropysäkkiä on mennyt joutuin.
Vieläkö ne jahtaavat walesilaisia?
Torstaina Lensin idyllisellä pikkustadionilla (vain 35 000 paikkaa) nähdään kenties EM-turnauksen toistaiseksi vahvimmin latautunut ottelu, kun piskuinen Wales panee hanttiin isoveljelleen Englannille.
Päävalmentaja Chris Colemanin poppoo esittelee ylpeänä Gareth Balen ja Aaron Ramsayn johtokaksikkonaan.
Homma voi kääntyä päinvastaiseksi, sillä englantilaisilla on kova työ jahdata tuulennopeaa Balea. Walesin numero 11 aiheuttaa murheita Englannin puolustukselle, ellei päävalmentaja Roy Hodgson osaa varautua järkevällä tuplauksella tähden hyökkäyksiin.
26-vuotias Bale on eri maata kuin Walesin velho, Manchester Unitedin legenda Ryan Giggs, jolle kotimaan edustaminen intohimolla jäi toissijaiseksi. Yli kaksi vuosikymmentä huipulla ollut Giggs edusti Walesia vain 64 kertaa.
Bale ohittaa Giggsin maaottelumäärässä jo vuoden sisällä.
Olennaisinta on kuitenkin johtavan pelaajan roolin.
Kalevan urheilutoimittaja Kai Nevala seuraa jalkapallon EM-lopputurnauksen alkua paikan päällä Pariisissa, Lillessä ja Lensissä. Tässä blogissa kerrotaan lyhyitä arkisia havaintoja ranskalaisesta elämänmenosta EM-turnauksen keskellä.