Olemme vieraantuneet hiestä. Ajatukselle antoi kipinän kotiaskare eli puiden halkominen kirveellä. Katsoin juttukeikallani kameran takaa, kun sutjakkaliikkeinen halonhakkaaja nosti kirveen kädet suorina päänsä yläpuolelle. Hän pysäytti liikeratansa hetkeksi, keräsi voimansa ja iskeä humautti kirveellä kohti koivunrunkopötköä. Kuivasta puusta halkesi säleitä.
Liikerata toistui. Isku iskun jälkeen pyöreä ja paksu runko muuttui pikkupuiksi, jotka mahtuivat tulipesään tuomaan lämpöä paukkupakkaseen. Taktiikkana oli kuulemma eräänlainen puun ytimen kuoriminen. Sillä mielikuvalla syntyi tasalaatuisia puuklapeja.
Koitin nostaa kirvestä maasta ja tajusin sen painavan enemmän kuin ajattelin.