”Saahan sen teidän tabloidinnekin jaettua kahteen osaan, jotta ukollekin on jotain lukemista aamulla? Pysyy paremmin hiljaisena ja omalla puolellaan, kun saan annettua sillekin jotain”, vannotti iäkäs kestotilaajamme Kiimingin Halpahallissa toissa keskiviikkona.
Rouva oli juuri saanut käteensä tabloidi-Kalevan koelehden ja tivasi vastausta ennen kuin oli ehtinyt avata sivuakaan. Kulmat olivat kurtussa, nyrkit sentään avokämmenissä piilossa. Asia oli ilmeisen tärkeä.
Lupailin hövelisti, että todennäköisesti uudenkin Kalevan saa kahteen osaan. Että ainakaan sen takia ei tarvitse avioriidellä tavaroiden kahtiajaosta. Sain autuaan hymyn.
Rouva ei ollut mielipiteensä kanssa yksin. Kiersimme kolmessatoista paikassa Rotuaarilta Raaheen ja helteestä hyytävään esittelemässä koelehteämme. Kaikkialla lehden jaettavuus oli ykkösjuttu. Siksi päätimme, että uusi Kaleva on jaettava. Postilaatikoiden lisäksi myös osiin. Vähintään kahteen, joskus jopa kolmeen.
Itse tabloidikoon saama vastaanotto yllätti meidät sananmukaisesti positiivisesti. Te muutamat tuhannet kohtaamamme lukijat olitte selvästi päätöksemme takana. ”Vihdoinkin” ja ”On tätä ehditty jo odottaa” olivat enemmän kuin yleisiä kommentteja. Arvioni mukaan yhdeksän kymmenestä kannattaa muutostamme lämpimästi. Yksi kymmenestä taas vastustaa suorastaan tulisesti. Se on oikein. Mieltä saa olla, pitääkin. Kritiikki kehittää, ja siitä olemme yrittäneet ammentaa. Nyt tehtävämme on saada myös oppositio vakuuttumaan uudistuksestamme. Se tehdään sisällöllä.
Ei kukaan kokoa osta, muodoista maksa. Vaikka teemme muutoksen, joka näkyy ja tuntuu, enemmistön mielestä vieläpä hyvältä, emme voi päästää punaista lankaamme harmaantumaan. Sanomalehden ydin on sen sisältö.
Lukijoiden sisältöehdotukset ja huolenaiheet olivat suuria ja pieniä. Emme sorru skandaalinhakuiseen journalismiin, vaan pysymme kalevamaisen luotettavana. Lehden parissa saa ja pitää viihtyä, mutta viihteelliseksi emme vajoa. Sudokut sijoitamme kaikki samalle sivulle, ja pidämme huolta myös valtakunnallisen ja kansainvälisen uutisoinnin tasosta ja laajuudesta.
Fantomista, jota ei saa kuulemma haukkua miksikään mustanaamioksi, emme luovu, vaikka ennen kiertuetta minulla olikin nousevaa otsaa ehdottaa, että vaeltava aave joutaisi päästää jo vapauteen hortoilemaan tai vaikka päiviltään. Tv-ohjelmien paikkaa pohdimme ja tekstarien fonttia hiomme.
Paikallisia uutisia meiltä kaivataan ja siihen huutoon vastaamme kyllä, joo ja tahdon. Uudessa Kalevassa paikallinen ja läheinen tulevat entistäkin vahvemmin lukijan luo. Korostamme alueellisia uutisia ja niiden merkitystä tavallisen ihmisen elämään. Lisäksi käytämme entistäkin suuremman osan resursseistamme alueellisten uutisten tekoon.
Kohtaamiemme lukijoiden mielestä meillä ei ole muuten mitään jakoa. Ei edes siihen kahteen.
Kirjoittaja on Kalevan lehtiuudistusprojektin vetäjä
