Loppusuora jäljellä, ja viime päivinä on tuntunut siltä, ettei yhtään liian aikaisin. Se, mikä ennen olympialaisia tuntui epämääräisen huolestuttavalta, tuntuu kahden viikon jälkeen painostavalta.
Olympialaisten tuominen yhteen maailman väkivaltaisimmista kaupungeista oli riski, jonka KOK tietoisesti otti. Yksikään ajatteleva ihminen ei voinut olla epäilemättä brasilialaisten vakuutuksia siitä, että ongelmat saadaan kuriin.
Päivästä toiseen täällä kuljetaan töihin kuin sotatoimialueen läpi. Wannabe-rambojen näköiset sotilaat ja poliisit parveilevat joka kulmassa rynnäkkökiväärit käsissään.
Entä jos joku saa päähänsä kaivaa aseen esiin, ja nämä kaverit alkavat räiskiä takaisin, kun ympärillä tungeksii tuhansia ihmisiä? Se on viheliäinen ajatus, vaikka olisi kuinka huoleton veikko.
Vaikka sotilaita ja poliiseja pyörii kisapaikoilla 85 000, turvatoimet vuotavat paikoin alkeellisella tavalla. Pressikeskuksiin ja kisapaikoille on kävelty kuin kirkkoon – Olympiastadionilla sunnuntai-iltana hissit hajosivat ja alas pressiin piti palata kävelyramppia ja portaita pitkin. Avonaisella portilla komeili Access control -kyltti, mutta ei ristin sielua tarkastamassa akkreditointeja. Pressin lukituista säilytyslokeroista oli hävinnyt kameroita, samoin kuin hävisi Maracanãlla ”suljetulta” kuvauspaikalta.
Eivätkä rambot voi olla kaikkialla. Deodorosta palaavaa mediabussia ammuttiin favelasta Transolímpican varrella samana päivänä, jona palasimme sieltä aiemmalla bussilla.
Ratsastuskeskuksen mediateltan kattoon ilmestyi luodinreikiä. Turkkilainen naistoimittaja pahoinpideltiin Lapan bilealueella. Kollegat ovat jo pariin otteeseen joutuneet kyykkimään autojen takana suojissa ammuskelulta.
Joku ammuttiin Maracanãn liepeillä avajaisten jälkeen, samoin olympiabulevardin lähellä aseellisessa ryöstössä. Poliisi räjäytti pyöräilyreitin varrelle jätetyn epäilyttävän laukun.
Ryan Lochte ja kolme muuta amerikkalaisuimaria ryöstettiin taksimatkalla – poliiseiksi pukeutuneet miehet pysäyttivät taksin ja komensivat amerikkalaiset ulos autosta ja maahan makaamaan. Lochte kieltäytyi, mutta tuli toisiin ajatuksiin, kun hänen ohimolleen painettiin ladattu ase.
Ei siinä ole mitään järkeä, että olympialaisissa tapahtuu tällaista. Kriisialueelle töihin lähtevä journalisti ottaa tietoisen riskin ja pukee luotiliivit, mutta tänne on tultu urheilukilpailuihin.
Surkuhupaisinta on se, miten järjestäjät yrittävät lakaista ikävät asiat piiloon. Mediabussia heitettiin kivillä, he selittivät, kun bussi verisine ihmisineen pääsi Olympiapuiston hubiin – vaikka kyydissä oli muun muassa entinen amerikkalaissotilas, joka tajusi heti, mitä tapahtui ja komensi ihmiset bussin lattialle. Ei amerikkalaisia ryöstetty, virallisessa lausunnossa kiirehdittiin väittämään – kunnes Lochte kertoi tapahtumista televisiossa.