Se oli joku loppuvuoden päivä reilut kymmenen vuotta sitten, kun ajattelin, ettei elämästäni puutu kuin toppahousut ja hevonen.
Ja kas: joulupukin lahjasäkistä sain lahjakortin urheilukauppaan, josta ostin toppahousut, ja vielä myöhemmin samana vuonna elämäämme asteli kaksi salskeaa suomenhevosta – vieläpä niin, että ne toivat muassaan vain kaikki hevosystävyyden parhaat puolet vailla omistajuuden vastuuta.
Jotta draaman kaari pysyisi ehjänä, voisin väittää, että juuri tuolloin ymmärsin, miten ihmisen kannattaa olla toiveissaan varovainen, sillä niillä on taipumus toteutua.