Jokohan tänään vihdoin olisi sympaattisen Vöyrin miehen vuoro?
Käytännössä koko vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen David Söderberg oli se Olli-Pekka Karjalaisen varjossa kulkeva hiljainen mies, joka puhui suomea murtaen ja vähän, kävi arvokisoissa karsiutumassa ja hävisi taas kuvasta sinne jonnekin ruotsinkieliselle Pohjanmaalle. Hänen ennätyksensäkin, 78,83, on jo vuodelta 2003, jolloin Söderberg voitti pronssia Universiadeissa.
Arvokisakirous murtui vihdoin Zürichin EM-kisoissa kaksi vuotta sitten, ja viime kesänä Linnunpesässä Söderberg heitti elämänsä kisassa MM-finaalin kuudenneksi. Rakkaus lajiin, joka jättää ihmiskehoon murskaavat jäljet, on opettanut Söderbergin kestämään kipua paljon enemmän kuin meistä moni kestäisi. Hänen valmistautumisensa kilpailuihin on pikkutarkkaa taiteilua, jolla rääkätystä kropasta houkutellaan vielä kerran irti täydet tehot.
Ja vielä kerran. Ja vielä kerran.
Söderberg vietti viime viikolla 33. syntymäpäiväänsä, ja on vaikea kuvitella taikatemppua, jolla hänen uransa jatkuisi enää kovin kauan.
Nyt on se paikka. Tänään hän tallustelee rinkiin Rion Olympiastadionin iltavalaistuksessa elämänsä saumassa.
Moukarinheiton olympiafinaalista tuskin tulee tuloksellisesti ihmeellistä ilotulitusta, sillä suurin paukku pamahti jo keskiviikkona. Kaksinkertainen maailmanmestari ja tuore Euroopan mestari, Puolan Pawel Fajdek tyri karsinnassa, jonka Söderberg selvitti eleettömän varmasti ensimmäisellä heitollaan.
Fajdek, tuo myhäilevä rillipää, ilmestyi viime kesänä Pekingissä kuppilaan Linnunpesän viereisen puiston keskelle juhlimaan MM-kultaansa. On siinä mörkö mieheksi. Ei voinut kuin hihitellä. 186-senttisen ja 126-kiloisen Fajdekin rinnalla Söderberg, atleettinen ja iso mies, näyttää vähän poloiselta ja tavallinen suomalainen mies mikkihiireltä.
Maailman kärjen tulostaso on syystä tai toisesta – esimerkiksi dopingvalvonnan järeimmän pelotteen pakastearkun ansiosta – pudonnut lähemmäs Söderbergille realistisia lukemia. Olympiamitaliin saattaa riittää jopa 77-metrinen.
Olympiamoukarissa on ilmassa myös farssin aineksia. Yksi näyteltiin jo karsinnassa, jossa iranilaiskaksikko Kaveh Mousavi–Pejman Ghalenoui kävi näyttämässä, miten tulostaso voi romahtaa muutamassa viikossa 8–12 metriä. Ehkä muistattekin tuon kaksikon, joka kävi paiskaamassa olympiarajan yli valkovenäläisellä lammaslaitumella ja pudotti Tuomas Seppäsen rankingissa kotiinjäävien kastiin.
Toinen nähdään, jos dopingliemissä moneen kertaan marinoitu Valko-Venäjän Ivan Tihon voittaa olympiakultaa. Se olisi lajille pahinta mahdollista mainosta. Onneksi häntä ei kuitenkaan täällä pueta I throw clean -tekstillä somistettuun numerolappuun, niin kuin Amsterdamin EM-kisoissa tehtiin. Karsinnassa Tihon heitti toiseksi pisimmälle.