Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho valittiin perussuomalaisten puheenjohtajaksi, koska kenttäväki koki puolueen pettäneen vaalilupauksensa hallituksessa. Kiky-sopimus ruoski työväenpuolueeseen ilman sosialismia uskonutta pienituloista, rajoja ei saatu suljettua turvapaikan hakijoilta eikä piikkiä kiinni Kreikan tukipaketeilta.
Halla-aholaiset voittivat puheenjohtajakamppailun samalla tavalla kuin demarit syrjäyttivät
Jutta Urpilaisen ja kokoomuslaiset Alexander Stubbin. Nykyjohtoon pettyneet soittelivat kenttäväkeä läpi ja keskustelivat asiasta sosiaalisen median keskusteluryhmissä, mikä on aivan normaalia puheenjohtajakamppailua.
Perussuomalaisia ei siten vallattu. Puolueen hallituspolitiikkaan pettyneet jäsenet valitsivat Halla-ahon puheenjohtajaksi puolueen sääntöjen mukaisella tavalla.
Perussuomalaiset vaalivoittoihin ja hallitukseen nostanut Timo Soini aisti tilanteen etukäteen ja ilmoitti jättävänsä puheenjohtajuuden, koska olisi joutunut kisaamaan tiukasti jatkostaan puheenjohtajana. Hän kuvitteli voivansa jäädä perustamansa puolueen vanhaksi isännäksi, kun Sampo Terho valitaan hänen seuraajakseen.
Soini ei voinut hyväksyä puolueensa luisumista hallituspolitiikan arvostelijoiden käsiin. Se olisi tehnyt lopun hänen hienosta ulkoministeriurastaan.
Hallituspuolueiden puheenjohtajatriolla oli etukäteissuunnitelma Halla-ahon voiton varalle. Soini joutui "plokissaan" kiistämään raamatullisin vertauksin Lännen Median uutisen, jonka mukaan parikymmentä perussuomalaisten kansanedustajaa loikkaisi omaan ryhmään hallituksen tukijoukoiksi.
Uutisen toteutuminen kertoo siitä, että Soinille pelin politiikka ja oma etu oli rehellisyyttä tärkeämpää.
Soini sai vahvaa taustatukea presidentti Sauli Niinistöltä, joka venytti valtaoikeuksiensa rajoja puuttumalla kekkosmaisella tavalla yhden hallituspuolueen sisäisiin asioihin.
Hänestä Halla-aho ja perussuomalaisten toiseksi varapuheenjohtajaksi valittu Teuvo Hakkarainen eivät olleet esittäneet tehokasta katumista maahanmuuttovastaisista kirjoituksistaan saamiensa tuomioiden jälkeen.
Historian siivet havisivat, sillä presidentti Urho Kekkoselle perussuomalaisten edeltäjä SMP oli hallituskelvoton ulkopoliittisista syistä. Kekkonen vaikutti vahvasti taustalla, kun SMP hajotettiin 1970-luvun alussa, jotta Kekkonen saatiin valittua uudelle toimikaudelle ilman vaaleja poikkeuslain avulla. Jälkikäteen sitä on pidetty demokratian häpeäpilkkuna.
Oman eduskuntaryhmän perustaneista loikkareista tulee keskustan ja kokoomuksen apuryhmä. Enää ei eurooppa- ja kulttuuriministeri Sampo Terho (uv.) puhu kansanäänestyksen järjestämisestä Suomen EU-jäsenyydestä.
Teatterimaisissa neuvotteluissa Jussi Halla-ahon kanssa pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ei saanut tätä suostumaan EU:n edessä olevaan liittovaltiokehitykseen. Sen takuuna on nyt perussuomalaisista irrottautunut Uusi vaihtoehto -ryhmä, joka on palkinnoksi saanut säilyttää viisi ministeripaikkaansa.
Kun SMP:stä SKYP:iin 1970-luvulla loikanneita kutsutaan seteliselkärankaisiksi, Uusi vaihtoehto -ryhmän loikkarit ovat täysin selkärangattomia.
Perussuomalaisten nykyjohdon maahanmuuttovastaisuus on loikkareille enemmän tai vähemmän tekosyy. Jotkut heistä ovat itse aikaisemmin Hommafoorumilla kirjoitelleet hyvin maahanmuuttovastaisia kirjoituksia. Nyt he esiintyvät puhtaina pulmusina tuomitessaan entisiä puolueveljiä ja -sisariaan.
Timo Soini tarjosi entisessä puolueessaan kanavan niille ihmisille, jotka kokivat politiikan likaisena peliä ja peräänkuuluttivat moraalista ryhtiä. Viime päivinä koetun jälkeen suurin kysymys ei ole enää se, mitä yhdelle puolueelle tapahtuu.
Kysymys on siitä, kuka enää uskoo poliittiseen järjestelmään. Usko katosi Soinin loikan mukana monelta hänen kannattajaltaan. Se on vakavampi juttu kuin yhden puolueen tulevaisuus.