Hei kaikki, nimeni on Janne ja olen rokkiaddikti.
Minulla on pakkomielle, josta en pääse irti. (En edes halua.) Haalin uutta musiikkia kuin vimmainen hamsteri. Cd-pino täyttää tätä menoa kerrostalokolmiomme noin lokakuussa 2027.
Lasten parhaan vuoksi toivon heidän muuttaneen kotoa pois siihen mennessä.
Lapsiraukat. He ovat nuoren elämänsä aikana kuulleet enemmän länsimaisen rockin klassikoita 1960-luvulta tähän päivään, kuin lastenlauluja.
On pidetty tanssitranssibakkanaaleja Sweet Home Alabaman (Lynyrd Skynyrd) boogiepoljennon ja Heart of Glassin (Blondie) vetävän diskorockin riivaamina.
Pienet korvat ovat altistuneet viesteille, joiden vuoksi levynkanteen on liimattu tarra Parental Advisory -- Explicit Lyrics. Onneksi he eivät ymmärrä englantia, saksaa, venäjää, ruotsia tai norjaa.
Maanista riippuvuudestani tuli, kun pääsin musiikin digitaalisen jakelun makuun.
Yksi nostaa yön pimeinä tunteina alentuneen harkintakyvyn tilassa pikavipin, minä annan iTunesin laulaa.
Tai ennakkotilaan tulossa olevan lätyn suoraan bändin nettisivuilta. Toissa viikolla postiluukusta kopsahti Soundgardenin tuore livelevy sekä t-paita (Badmotorfingerin kannen kuviolla).
Levykaupassa ravaan silti entiseen tahtiin. Kuumeinen katseeni on tuttu näky myös kirjaston levylaareilla. Viime viikonloppuna lainasin kahdeksan levyä kerralla.
Ei puhettakaan, että olisi aikaa kuunnella puoltakaan musiikista, joka haltuuni päätyy. Silti on pakko saada lisää ja lisää. Tietenkään määrällä ei voi saavuttaa samanveroisia järisyttäviä säväreitä kuin koko elämän toisen ja kolmannen ikioman levyn omistamisesta ja kuuntelusta. Paradoksaalista kyllä, juuri siksi himo vain kasvaa.
Olin MusiXine-festivaalin tuomaristossa nostamassa kilpasarjan voittajaksi puolalaisen rockin historiasta kertovaa Beats of Freedom -elokuvaa.
Länsimaisen kulutushedonismin ja yltäkylläisyyden kierouttamalla logiikalla minulla oli pokkaa kadehtia kommunistisen sortovallan ikeessä kasvaneita puolalaisnuoria. Heille rokki oli vastarinnan ja vapaiden kaipuun ääni. He saivat järisyttäviä säväreitä.
Saman kieroutuman vallassa toivon uustaantumuksen nousua, että suomalaisrokkareilla olisi kapinoitavaa ja rockilla olisi taas merkitystä. Merkkejä on ilmassa.
Olisi hienoa hakea levykaupasta kunnon sävärit.