Kun asuin Saksassa, ihmisarvoni romahti aina oleskelulupaa uusittaessa. Aluksi piti viranomaisille ilmoittautua vuosittain ja myöhemmin kolmen vuoden välein. Jonotus suljettujen ovien käytävällä saattoi viedä päivän.
Poliisiviranomainen käytti täysillä valtaansa. Vierasmaalaista nöyryytettiin kuin idioottia, puhuttiinkin kuin pikkulapselle.
Pois lähdin joka kerta uupumuksesta itkien. Vaikka proseduuri tuotti passiin jopa väärän, edeltäneen vuoden, edes anteeksipyyntöä ei herunut.