Ko­lum­ni: Pätkä töissä montun reu­nal­la

Tuli tuossa kuningasidea: kirjoittais hauskan kolumnin Mikkelin torilla tapahtuvasta kansalaisen ja taiteilijan välisestä kohtaamisesta! Jesh, idea tuntui tosi hyvältä.

Mika Nuojua, freelance-näyttelijä.
Mika Nuojua, freelance-näyttelijä.

Tuli tuossa kuningasidea: kirjoittais hauskan kolumnin Mikkelin torilla tapahtuvasta kansalaisen ja taiteilijan välisestä kohtaamisesta! Jesh, idea tuntui tosi hyvältä. Aloin hahmottaa mielessäni verbaalihauskaa sattumusta kahden toisiaan ymmärtämättömän ihmisen välille. Sais siinä varmaan olla jotain sanomaakin, niinkö yhteiskunnallista aspektia, nääs.

Se kansalainen istuskelis siinä kahvilassa, aivan kuten useina muinakin aamuina. Sillä olis semmonen tapa. Taiteilija kurvais siihen pyörällään hymynkare suupielessä, kun sillä on semmonen tapa. Se tervehtis hyvällä huomenella sitä kansalaista, vanhaa miestä. Munkkikahvia, tai jotain lörtsyä ehkä.

Taiteilija avais keskustelua: "Soittaa hyvin."

Vanha mies tuhahtais sen näkösenä, kuin häneltä vietäis jotain.

Sanois kohta: "Kyllä mie siut tunnen, oot se liian lihava lentäjäksi." Apina naurahtais sisäänpäin ja lipsauttais, että "Ai, ootta nähäny sen."

Sitten se ukko menis sen näköseks, kuin se muistelis jotain. Kohta se sanois: "Et taija olla tiältäpäin." "Työkeikalla, kesäteatteria, tuossa Naisvuorella. Huovisen Lampaansyöjiä. Onko tuttu?" Ukko sanois vaan: "Lammas on lauhkea eläin."

Taiteilija tekis lähtöä. "En oo käyny teatterissa vuosikausiin", pysäyttäis. Lempiaihe.

"Ka, miksette?"

Ukko siihen: "Kuten sanoin, et taija olla tiältäpäin." Karkais molemmilta naurut. "Oulusta minä olen, mitä nyt ylipitkällä evakkomatkalla ympäri Suomea", tunteilis taiteilija.

"Viipuriin minä menen kuolemaan", sais ukko sanottua, ja sitten ei kumpikaan vähään aikaan mitään. Kättelisivät hyvästiksi. "Juhannuksen alla on ensi-ilta, koetahan vääntäytyä", markkinois taiteilija häipyen väkijoukkoon.

"Kuullostaa ihan hyvältä idealta", hymyili vaimo kissan kanssa kilipaa, ja minä lähdin hakemaan torilta inspiraatiota kolumniini.

Vuan eihän sieltä mitään toria löytyny, pelkkä jumalattoman iso monttu vaan. Katselin sitä aidan takaa monttu auki, tuli siihen pari vanhempaa rouvaa.

"Kallioparkkia louhivat, ruplan tallia turisteille", sai se lihavampi sanottua. Kiitin tiedosta ja lähdin. Olisi siitä voinut tulla ihan hauska kohtaus.

Mainos
Kalevan pelit

Pelaa Kalevan digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi.

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä