Niin kuka Usain Bolt? Ai se. Kevin Durant? Niin no mitä sitten. Olympiaratsastuksen kehdossa Deodorossa tuikkii lauma omia tähtiä, yksi niistä aivan erityisen kirkkaasti.
Facebookissa sitä seuraa yli 90 000 fania, ja tie sen sydämeen kulkee vatsan kautta. Tuttujen kesken 14-vuotiasta tummanruunikkoa KWPN-ruunaa kutsutaan Blueberryksi.
Britannian kouluratsastuksen kruununjalokivi on lennätetty Rioon uusimaan neljän vuoden takaista jättipottia Charlotte Dujardinin kanssa. Henkilökohtaisen olympiavoiton lisäksi kaksikko oli mukana voittamassa Isolle-Britannialle joukkuekultaa. Kaksi peräkkäistä olympiakultaa nostaisi ratsukon jalustalle, jolla ovat vain Nicole Uphoff ja Rembrandt (1988, 1992) sekä Anky van Grunsven Salineron kanssa (2004, 2008). Kaksi maailmanmestaruutta Dujardinilla ja Valegrolla jo on.
Tarina on jokaisen heppatytön päiväuni, suoraan parhaista ponikirjoista.
Dujardin pääsi hoitajaksi kouluratsastaja, valmentaja Carl Hesterin talleille Gloucestershiressä, sai tehtäväkseen auttaa nuoren, lupaavan hollantilaisruunan kanssa ja ihmetteli puhdasta voimaa, joka hevosesta uhkui. Valegro pystyi taittamaan kouluruudun pitkän sivun neljällä laukkahypyllä ja sai tuomarit arvelemaan, ettei pystyisi koskaan kokoamaan itseään tarpeeksi.
Se oli alku syvälle yhteisymmärrykselle, jota nyt kuvataan telepaattiseksi. Hesteristä tuli Dujardinin valmentaja ja mentori.
Gurun saappaissa kulkevan miehen menestys perustuu vanhan ajan hevosmiestaitoon – hänen tallissaan hevosia ratsastetaan vain neljänä päivänä viikossa, supertähdetkin ulkoilevat tarhassa ja pitävät pitkän loman isojen kisojen jälkeen. Lontoon kultajoukkueessa Uthopiella ratsastanut ja Riossa Nip Tuckilla kilpaileva Hester ei ole koskaan halunnut vaatia kultakimpaletta Dujardinilta itselleen, vaikka omistaakin siitä osan. Hän ei halua katkaista sidettä.
Kuten ponikirjoissa aina, tässäkin tarinassa on dramaattinen käänne.
Lontoon kisojen jälkeen Valegron toinen omistaja halusi myydä olympiavoittajan – niin kuin Kyra Kyrklund menetti Matadorin ennen Barcelonan olympialaisia ja Edward Gal menetti Moorlands Totilaksen, kouluratsastusmaailman rokkitähden. Juuri Totilaksen maailmanennätyksen Valegro pyyhki historiaan, kun se sai grand prix -vapaaohjelmastaan 93,975 prosenttia vuonna 2013 – jota se vielä vuotta myöhemmin paransi 94,3:een.
Puhuttiin kuuden miljoonan punnan kauppahinnasta. Dujardin oli murtunut, ja hevosiaan aina rakastaneessa saarivaltakunnassa surtiin hänen mukanaan. Voisiko samanlaista sidettä edes syntyä toisen ratsastajan kanssa? Matadorin ja Totilaksen taika oli mennyttä ilman Kyrklundia ja Galia.
Ehkä juuri se käänsi päät. Blueberry pysyi Gloucestershiressä, ja ponikirjan onnellinen loppunäytös sijoittuu Rio de Janeiroon, kauas Etelä-Amerikan mantereelle.