Turpea mies suttaa tammiviimassa pyörällä töihin. Miettii ja noituu. Naapurin Paanaset lähti sitten Pattayalle. Olisi pitänyt itsekin muistaa varata talviloma. Nyt sitä nakottaisi mukavasti palmun tai edes vällyjen alla. Kellokin huurussa ja taas ukko myöhässä, olis pitänyt auto ottaa. Ja laittaa villapaita ylle eikä makkarin pöydälle, tässä jäätyy mies ja ketjut.
Epävarmuus, ehdollisuus ja saamattomuus ovat konditionalistien kotimaata. Kaikissa aikamuodoissa. Voisin tulla. Ei olisi pitänyt mennä. Olisinpa nuorena ollut viisaampi niin... Konditionaalissa vellotaan tehtyjä huonoja päätöksiä ja jätetään hyviä tekemättä. Pieniä ja suuria. Konditionaalia maustaa usein synkeä jälkiviisaus. Sen luonteeseen kuuluu usein äänettömyys: naama on kuin betonia, mutta kasvojen kamaran alla mieli vyöryttää karua jaakobinpainiaan.
Konditionalistin elo ryydittyy tragikomedialla ehkäpä jo siitä alkaen kun ensimmäisen kerran suusta pääsee "isi" jatkuen katkeraan vanhuuteen saakka. Kliimaksi lienee, jos elon viime yskäisyksi jää kaipaava "olisi sittenkin pitänyt...". Yhtäkaikki, konditionaalin sovellusalueita on rajattomasti.
Pyynnöksi puettu närkästys: Olisiko mahdollista ensi kerralla varoittaa herkkiä katsojia, kun Johanna Tukiainen seuraavan kerran pölähtää koteihin tv-ruudusta?
Hiipivä kauhu: A-studiosta sitten soittivat. Nuorisosäätiön vaalituista, salaisista sähköposteista ja viattomista neljän tonnin vipeistä säätiön kassasta kyselivät. Just nyt, kun mää jo sanoin, että näissä vaaleissa vaikka nilkutan maaliin, väkisin. Voi jeesus, mitä mää nyt tekisin? Mua enää kukaan jeesaa, jos tipun. Voi itku, olisiko mun muka pitänyt maksaa kamppis omilla säästöillä ja pankkilainalla? Dorkanahan mua olis pidetty.
Valheellisen toiveikas: Siis jätkät, mikä reissu. No, kortsut olis pitänyt muistaa, mutta ku ei niin ei. Olishan se melkoinen tilastoihme, jos mun eka kerrasta tyttö tiineeksi tärähtäisi, haaveilee festariromanssista toipuva, piakkoin entinen sinkkumies maireasti hymyillen, otsa lintassa junan ikkunaa vasten.
Miksi mä en -konditionaali: Hyvinhän ne OKL:n pääsykokeet meni, kai. Mitäs ne siellä Oulussa lopuksi kysyikään... tykkäänkö työskennellä lasten kanssa? ja mää sanoin, ootas, niin joo... että kuka sitä kersoja jaksaa puolapuista aina olla repimässä. Ei ehkä olis kannattanu.
Pulinat pois -konditionaali: Jaakko-isäntäkös se tuossa yrmeänä varjona ovella seisoo sangen massiivinen astalo kourassaan? No, olisihan minut toki haka pitänyt muistaa sulkea, aikamieslomittaja analysoi, kun navetassa lypsyjakkaralla seistessä käry kävi. Ja lopuksi: Hiljaisten tuntien konditionaali: Olisiko tätä kolumnivuoroa sittenkään kannattanut ottaa.