Vaikka jalkapallon MM-kisoissa jaetaan maailmanmestaruus aina kerrallaan yhdelle maajoukkueelle, turnaus on historiansa saatossa tehnyt pelaajista kuolemattomia.
Pelé kantaa yllään sädekehää lajihistorian kaikkien aikojen parhaana pelaajana, koska hän on kolminkertainen maailmanmestari, joka loisti aina parhaiden keskellä.
Pelén rinnalle keskusteluun on monesti nostettu Diego Maradona, joka oli häikäisevä etenkin Meksikossa vuonna 1986.
Lionel Messi ja Cristiano Ronaldo ovat nykyajan meritoituneimmat pelaajat, mutta heitä ei voi mainita samassa keskustelussa Pelén ja Maradonan kanssa, koska he eivät ole johdattaneet maitaan maailmanmestareiksi.
Miksi näin on? Ehkä Pelén ja Maradonan myyttisyys perustuu siihen, että aiemmilla vuosikymmenillä suuri yleisö näki heidät ainoastaan arvokisoissa.
Pelé laukoi urallaan yli tuhat maalia, mutta mikä oli Brasilian liigan taso 50-, 60- ja 70-luvuilla?
Kuinka moni näki, miten Maradona pelasi Stadio Luigi Ferrarisilla Sampdorian vieraana marraskuussa 1988?
Ajalla on tapana kullata muistoja. Suomessakin on herätty aivan viime vuosina uuteen Jari Litmanen -renessanssiin sen jälkeen, kun hänen huippu-uransa loppui. Muistatteko edes enää, että viime vuosikymmenellä Litmanen oli jonkinlainen naurunaihe, koska hän oli koko ajan loukkaantuneena? Milloin nilkat olivat lasista, milloin silmään lensi pullonkorkki. Ei silloin muisteltu myyttisiä esityksiä Ajaxissa tai aikoja FC Barcelonan ja Liverpoolin legendaarisissa peliasuissa.
Messi ja Ronaldo ovat ennennäkemättömän suurennuslasin ja paineen alla. Televisio, perinteinen media, sosiaalinen media ja kaikki muut seuraavat herkeämättä jokaista ottelua ja harjoitusta.
Kun olemme nähneet heidän tekevän viisi maalia yhdessä Mestarien liigan ottelussa, odotamme heidän pystyvän samaan MM-turnauksessa.
He voivat olla absoluuttisesti kaksi parasta jalkapalloa koskaan pelannutta miestä, mutta 60–80-luvuilla MM-kisoja televisiosta katsoneet ihmiset eivät ajattele koskaan sillä tavalla.
Paras esimerkki poskettomista odotusarvoista saatiin neljä vuotta sitten MM-kisoissa. Kun Messi valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi, media ja katsojat räjähtivät.
”Surkea valinta.”
”Messi pelasi alle tasonsa.”
Mitä nyt kuitenkin teki turnauksessa neljä maalia ja syötti yhden pudotuspeliottelun voittomaalin. Mutta ei tehnyt 13 maalia, kuten Just Fontaine vuonna 1958.
Spekulointi ja keskustelu kuuluvat urheiluun, mutta eri aikakausien ja pelipaikkojen pelaajien vertailu on kaiken kaikkiaan ainoastaan mielipiteiden vaihtoa.
Onko paras Pelé, Maradona, Messi vai Ronaldo, sitä on mahdoton sanoa.
Etenkään, kun heistä kukaan ei yllä Zlatanin tasolle.