"Itä-Berliini!", saksalainen hekottaa ja huitoo Itä-Tuiraan päin.
"Anteeksi, missä on kaupungin keskusta?", ihmettelee japanilainen kaupungintalon kulmalla.
"Mistä löytyy vanhakaupunki?", kysyy pariskunta Rotuaarilla. "Täällä on kaikki aika - eh - uutta", pohjois-irlantilainen yrittää korrektisti. Ei kovin imartelevaa. Mitä teille näyttäisi, että olisitte tyytyväisiä?
Matkailijaa ajaa liikkeelle toisenlainen kulttuuri - tavat, rakennuskanta, luonto ja ihmiset. Matkalla syvenee näkökulma myös omaan elinympäristöön ja historiaan.
Kehityksen ja edistyksen nimissä ovat kaupunkikulttuurit saaneet maistaa sotaa, puskutraktoria ja tulitikkua. Mennyt on paikattu betoniraudoitetulla nykyajalla. Samalla on revitty alas paloja ihmisten identiteetistä. Kehityksen nimissä.
Halpa tuoppi neukkuaikaisessa lähiöbaarissa saattaa maistua paremmalta, kuin kallis olut lähes säilyneessä, mutta turismille uhratussa historiallisessa keskustassa. Siinä maistuu myös ripaus katkeraa. Huokoisesta betonista tehorakennettu lähiö kertoo tarinaa ihmisistä, joiden puolesta päätettiin mitä he haluavat.
Se muistuttaa lähihistoriastamme, niin läheisestä, että harva haluaa matkata epätoivon slummeihin ja hylätyille teollisuusalueille muistamaan. Kannattaisi. Käynnin jälkeen ei viitsi koirankakasta valittaa, mutta ei kehityksen nimissä elementteihin kääritty Itä-Tuirakaan silmissä kaunistu.
Toinen ääripää on kaupungin parhaalle paikalle pykätty pilvenpiirtäjähotelli. Katsokaa sitäkin, sellainen patsastelee joka kaupungissa. Lasiseinäinen majoitusliike on vieraannuttava elementti, möhkäle, joka ylenkatsoo kaupungin historiaa ja asukkaita.
Siihen majoittuvat bisnesmatkailijat, joita kiinnostaa kaupungin historia vain, jos sen voi muuttaa rahaksi. Kehityksen nimissä.
Useissa maissa ovat perinteet ja kulttuurin tuotteet osa arkielämää, niitä ei ole museoitu. Kaupunkien seinät ja katukivet kertovat tarinoita, jos viitsii kumartua kuuntelemaan. Ratikasta tai jalan voi nähdä yhdellä kertaa rappiolähiöt, uuden talouden synnyttämät bisneskeskukset, jugendkorttelit ja vanhan kaupungin. Homma toimii, jos kokonaisuudet säilyvät.
Oulun seudulla ei ole enää eri sattumien johdosta vanhaa kaupunkia tai kokonaisia arvokortteleita sisäpihoineen uhrattavaksi turismille. Tervakin on alistettu saippuaksi. Mistä täällä vierailevat suomalaiset ja ulkomaiset tuttavamme ovat sitten innostuneet? Heille upeimmat kokemukset ovat olleet Hailuoto, Martinniemen Kurtinhauta, Iin Hamina ja Oulunsalon Varjakka.
Luonto, kulttuuri ja historia. Arvostetaan niitä.