Lapin miehellä oli unelma. Kun Olli Kuoksa singahti napapiiriltä Ouluun vuonna 2009, hän ei tullut Lentopalloseura Ettaan vain nostamaan palkkaa.
Tulisieluinen ex-pääsarjalibero kääri hihat ja aloitti uudessa kotikaupungissaan urakan, josta tuli lopulta hänen elämäntyönsä.
Kuoksan tavoitteena oli kehittää Ettasta jotain muuta kuin joukkue, joka vain voittaa tai häviää ja pitää kauden päätteeksi saunaillan.
Kuoksa näki mielessään seuran, jonka toiminnan keskiössä olisivat urheilullisuus ja analyyttisyys. Hänen luotsaamallaan joukkueella olisi oma, tunnistettava peli-identiteetti, joka erottaisi oululaisjoukkueen kaikista muista. Etta olisi kuin pohjoisen erämaissa kulkeva ahma, joka ei ikinä anna periksi, vaan väsyttää vastustajansa sitkeydellään. Vaikka viiden ottelupallon takaa.
Samalla kun Kuoksa halusi auttaa pelaajiaan ja edustamaansa seuraa, hän halusi ennen kaikkea kehittää itseään. Kuoksa ymmärsi, että jos Ettassa ja sen toimintatavoissa riitti työstettävää, raakile oli myös valmentaja itse.
Mutta jo silloin Kuoksa antoi itselleen luvan unelmoida – ja vähän puhuakin – suuria.
***
Hän näki mielessään ottelut, joissa Oulun urheilutalon lehterit täyttyvät ääriään myöten, koska ihmiset haluavat nähdä Ettan pelaavan. Tai vielä hurjempaa: jonain päivänä hän todistaisi hetkeä, jolloin Etta pelaa liigan finaaleja Oulun jäähallissa, Ouluhallissa tai Kastellin monitoimitalossa, tuhansien ihmisten edessä.
Viimeisten viikkojen aikana lähes kaikista Kuoksan unelmista on tullut totta. Niistä, joille on valmentajan selän takana usein myös naureskeltu. Kun Etta pelasi syksyllä 2009 Kuoksan luotsaamana kauden ensimmäistä ykkössarjaotteluaan ja hävisi yhden (!) erän HU-Kalajoelle, kuului katsomosta huuto: ”Painu, Kuoksa, takaisin Rovaniemelle!”
Tiistai-illan päätteeksi Kuoksa olisi voinut irvailla takaisin kaikille, jotka ovat hänen kykyjään epäilleet, mutta siihen ei ollut enää tarvetta.
Peli ja tulokset puhuvat puolestaan. Monien keväiden katkerat pudotuspelipettymykset kuittautuivat finaalipaikan varmistumisen myötä korkojen kera.
Ettan finaalipaikka on myös urheiluromantiikan voitto.
Etta ei ole ostanut menestystään rahalla, vaan kaiken takana on raaka työ, jota on tehty yleispelaaja Eetu Pennasen mukaan välillä ”oksennus suussa”.
***
Ettan tarinaan sekoittuu suuria tunteita myös siksi, että pitkään yhdessä ollut joukkue hajoaa kauden jälkeen. Herra Etta, konkarilibero Anssi Hakala lopettaa uransa.
Kuoksan kovassa koulussa maajoukkuemieheksi kypsynyt yleispelaaja Antti Ronkainen tähyää uusia haasteita ulkomailta, ja sama kehitysaskel on myös hakkuri Joonas Jokelan mielessä.
Varmaa on, ettei Kuoksa tai kukaan muukaan Ettan organisaatiossa ole edessä olevasta muutoksesta pahoillaan. Pelaajat ovat menneet Ettassa eteenpäin – moni enemmän kuin kukaan uskalsi ennustaa tai edes toivoa. Osa heistä ehdittiin jo tuomita ynnä muut -osaston miehiksi, kuka lyhyen varren tai kuka keskinkertaisiksi arvotettujen pelitaitojen vuoksi.
Pelaajille ei kannata puhua ensi kauden sopimuksista tai seuran historian ensimmäisen SM-mitalin varmistumisesta.
Vain yksi unelma on toteuttamatta. Muistojen leikekirjassa on tilaa vielä kultaiselle sivulle.
Varo, VaLePa!
Kirjoittaja on Kalevan urheilutoimittaja.
Lue myös henkilökuva Ettan menestyksen tukipilariksi kasvaneesta Anssi Hakalasta.
Lue myös juttu Ettan etenemisestä finaaliin.