Kun suomalainen mies voitti hiihdossa maailmanmestaruuskultaa ensi kerran 12 vuoteen, työpisteen ohi kulkeva kollega puuttui keskusteluun kysymyksellä: kuka Matti Heikkinen? Puhutaanko täällä Oulun jalkapallosta? Puhtaasti uteliaisuuttaan, ilman ironian häivää. Olympiavuonna 1980 ei yksikään suomalainen olisi voinut ihmetellä, kuka on tämä Juha Mieto, josta kovin kohkataan?
Itse katsoin jälkilähetyksenä Kainuun pojan 15 kilometrisen rankan rääkin maaliintulon, sitä seuraavan turkkalaisen räkää tursuavan naaman ynnä kakomisen Holmenkollenin stadionin hangella. Ja katsomatta olisi jäänytkin, ilman ennakkotietoa vaikuttavasta voitosta. Sama suuntaus lienee muuallakin kuin konttorissamme: päiväsaikaan livenä katsotaan korkeintaan lätkää - silloin vastassa saa olla Ruotsi tai sitten leijonat ovat finaalissa. Jotain kiinnostuksen kierrosta kertoo se, että putoustähden Munamiehen finaalivoittoa seurasi suorassa lähetyksessä yli 1,25 miljoonan katsojan ennätysyleisö.
Meikäläisiä, markkinoinnin ammattilaista, urheilussa kiinnostaa se, millaiset ihmiset lajia tai kutakin urheilijaa seuraa, paljonko heitä on ja mikä muu on merkittävää heidän elämässään. Samoin puntaroimme, löytyykö potentiaalisessa sponsoroitavassa sellaista särmää tai ominaisuutta, jota voisi hyödyntää kiinnostavalla tavalla. Eikä esimerkiksi istuttaa möllöttävää keihäsmies lojumaan hämmentyneenä soffalle tai laittaa mäkikotka koeponnistamaan jenkkisänky.
Hiihto ei kiinnosta meitä mainostajiakaan. Jääkiekon mestisseuroillakin lienee muhkeampi budjetti kuin maastohiihdolla, joiden seurasta ovat karanneet myös suustaan notkeammat ja tyyliltään rennommat alppinistit ja lautailijat. Eloveena-Kiira nettoaa kohta yksin enemmän kuin pienehkö lajiliitto koko organisaatiollaan. Heikkinen ja kumppanit kärsivät edelleen nestoreidensa sössimisestä Lahdessa. Farssista, jota vatvotaan edelleen ja joka vie edelleen mainosrahaa tuleviltakin hiihtotoivoilta.
Eipä hiihto silti unohdettu laji ole, päinvastoin. Suosionsa huipulla tai ainakin hyvässä nousukunnossa. Harrastuksena. Latua huudetaan kuin takavuosina, jolloin hiihtäjän varustepakissa piti olla toista kymmentä purkkia kemiallisen sodankäynnin parhainta tarpeistoa sekä hitsausvälineet. Ei auttanut, että seuraavaksi saapuivat luistelu- että perinteiselle hiihdolle sopivat kombit. Sukset, joilla ei luisteltu saati suksittu perinteistä. Nyt ovat välineet kuosissa: voide tulee roll-onista ja luistellen pito tai sen puute eivät vaivaa. Kansa kiittää ja kiitää laduilla.
Hiihto on kuollut - eläköön hiihto.
