Olen tainnut parikin kertaa palkata ihmisen sillä perusteella, että hän on homoseksuaali. Jaahas, siellä menee aamukahvi rinnuksille joka toiselta. Vai liioittelenko nyt pohjoispohjanmaalaisten homofoobikkojen määrää? Ja miten ne lasketaan, vedetäänkö linjat uskontokunnan vai puoluevärin mukaan?
Saattaa tämä nikottaa muutamaa homoakin. Olisihan suorastaan rasistista päättää työpätevyydestä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Niin se vaan on: gay-kulttuurissa on silmää viihteen ääri-ilmiöille, kuolettavalle satiirille ja ylitsepursuavalle näyttävyydelle. Gay-porukathan ne pitävät Euroviisu-instituutionkin elossa ja moni iskelmätähti on saanut jatkoaikaa uralleen homo-ikonina. Olen siis tarvinnut homoa tekemään luovan alan työtä, johon hetero ei pysty. Olen siis pinnallinen fag hag eli homojen hännystelijä.
Miksi sitten moni meistä tietää vain sen pinnan stereotypioineen: on nuotilla puhuvia tyylikkäästi pukeutuvia homomiehiä ja toisaalta rekkalesboja ruutupaidoissaan. Oikeasti näillä lakeuksilla ei ole helppoa olla erilainen. Piilottelun ja vaikenemisen kulttuuri on yhä arkipäivää. Moni tulee kaapista vasta aikuisena, jos silloinkaan. Perheet ja suvut hylkäävät, koska on tärkeämpää kunnioittaa pelkkiä uskomuksia kuin tukea omaa lihaa ja verta olevan ihmisen hyvinvointia ja identiteetin muotoutumista.
Kulttuurisosiologi Richard Floridan mantraa suvaitsevaisuudesta on siteerattu Oulussakin monta vuotta. Suvaitsevaisuus seksuaalivähemmistöjä kohtaan vaikuttaisi myönteisesti luovien alojen kehitykseen, mutta kulttuurikaupungiksi Oulun homoindeksi on vähäinen. Monet ovat muuttaneet Helsinkiin työn ja ilmapiirin perässä. Täällä kuitenkin järjestettiin heinäkuussa Pride-päivät, jonka nimi kannustaa olemaan ylpeä lahjaksi saadusta seksuaalisuudesta. Varovaisen ylpeä voi olla myös oululaisista, sillä kulkue ja muut tapahtumat sujuivat hyvin ilman välikohtauksia. Sateenkaarikansa ystävineen ja tukijoukkoineen sai rauhassa viettää laatuaikaa juhlimalla, pelaamalla, piknikillä.
Tällä viikolla katsoin kadulla, kun kaksi naisihmistä hihitti toistensa puoleen kääntyneinä ja vertaili käsiään. Aurinko osui nimettömien samanlaisiin sormuksiin. Huomasin ajattelevani: rohkeita naisia. Ja sitten tajusin pitäväni erityisrohkeutena jotain, jonka tosiaan pitäisi olla ihmisoikeudellinen itsestäänselvyys.
Yksi homona palkkaamani muuten paljastui ihan perheelliseksi perusjannuksi. Mutta hyvin hoitui hommat heteroltakin. Eikä kaveri edes loukkaantunut viisarini värähtämisestä, olihan häntä naiseksikin luultu. Eläköön seksuaalinen monimuotoisuus, hiiteen ennakkoluulot.