Kehitys ja minä emme tule toimeen. En tykkää muutoksesta. Suosikkielokuvani E.T. vaan on alkuperäisversiona parempi kuin tietokoneella paskennettu juhlaversio. Kehitys kulkee sellaisella hölkällä, ettei läskillä polvet kestä. Mutta olen pakotettu lönkyttelemään mukana vasten tahtoani.
En halunnut cd-soitinta. Uskoin vinyylin ja formaattien nöyrän ykkösen c-kasetin ylemmyyteen. KISSin julkaistessa 1992 levynsä ensin vain cd:nä, taivuin. Kuitenkin, kassudekki löytyy autostani ja 25-vuotiaat kokoelmakassut ovat yhä käytössä.
Kännykkä oli jupeille. Se kuitenkin ilmestyi taskuuni. Tietokonetta en tarvinnut. Sillä vain pelataan, ja minä en tykkää pelata. Tietokone tuli. Internettiä en halunnut. Parempi puolisko halusi. Internet hankittiin.
Sähköpostia pidin turhana. Nyt sekin löytyy, vaikka sitä vastaan vielä pystyn änkyröimään.
Ystäväni tietävät, etten postejani juuri lue ja vielä harvemmin vastailen. Onhan mulla puhelin, soittakoot asiansa. Vaimo hankitutti iPhonen uskollisen Nokiani tilalle, ja täten ilmoitan, että en tykkää. Mp3-soitinta en halua edes nähdä. Facebook on saatanasta, blu-rayta vastustan ja mitään helevetin pelikonsoleita on mulle turha tyrkyttää.
Tässä taannoin tuli mustan hiusvärin valmistajille hyvää mojoa, kun meikäläinen harmaantui entisestään raivotessani atk-asioiden kanssa. Aloin tekemään uuden levymme kansia. Fotosessioiden kuvat eivät auenneet, koska kuvaaja käytti uutta formaattia. Maailman hitaimmalla yhteydellä sitten kääntöohjelmia latailemaan ja installoimaan. Eivät auenneet.
Tarvin uuden version kuvankäsittelyohjelmasta. Lapista ei löytynyt. Matkahuolto toi Helsingistä. Ei toiminut. Tarvin uuden käyttöjärjestelmän, että tämä uusi versio toimisi. Matkahuolto ajoi. Ei toiminut. Koneessa oli liian vanhat osat ymmärtääkseen uutta käyttöjärjestelmää.
Deadline painoi päälle ja hermoa kirrasi. Lopulta jumalattoman kikkailun ja kolmen päivän puhelinsavotan jälkeen, availin yksitellen 6?500 kuvaa vaimon uudella läppärillä, tallensin eri formaattiin ja siirsin työkoneelleni. Raivostuttavan turhaa puuhaa.
Koneeni on vasta kolme vuotta vanha, ja puolitoista vuotta sitten päivitetty maksimi-iskuunsa. Minun on täysin mahdoton hyväksyä tavaran muuttuvan tuliterästä verkkopainoksi hujauksessa.
Käytän edelleen samoja nahkarotseja joita käytin 20 vuotta sitten. Kengät käytän loppuun asti, kunnes varvas tulee ulos. Seuraavaksi kai suositellaan että televisio tulee vaihtaa puolivuosittain, jääkaappi kuukauden välein ja kalsarit viikoittain. Joku roti.