Utelias pääsi kurkistamaan kahdelle riolaiselle kuntosalille. Ensimmäinen oli hienostokaupunginosa Leblonissa, keihäänheiton päässä rantakadun loistohotelleista ja keskellä vauraita asuinkortteleita, joiden korkeiden aitojen, lukkojen, ovimiesten ja valvontakameroiden suojissa hyväosaiset cariocat, riolaiset, elävät aivan toisenlaista todellisuutta kuin valtaosa kaupunkinsa asukkaista.
Laitteet viimeisen päälle kuin missä tahansa suomalaisessa täyden palvelun kuntokeskuksessa, juoksumatot ja kuntopyörät näyteikkunaan nostettuina niin, että näkee ja tulee nähdyksi.
Toinen oli Rion suurimmassa favelassa Rocinhassa, osapuilleen puolimatkassa rinnettä ylös – alhaalla asutaan favelan mittapuulla nykyisin kohtuullisen mukavasti, ylemmäs kiivetessä elinoloja on vaikeampi käsittää.
Toiseen kerrokseen vievillä portailla vastassa oli pari ystävällistä piskiä, pieneen huoneeseen kasattu kunnioitettava määrä rautaa, ja ilmapiirin viesti selvä: täällä treenaavat punttikarjut eivätkä zumbaile kermapyllyt. Täältäkin näki kadulle, mutta nyt välissä ei ollut ikkunaa ollenkaan, vain vyötärönkorkuinen tiilimuuri.
Cariocat haluavat näyttää hyvältä, yhteiskuntaluokkaan katsomatta, ja arvostavat kaunista vartaloa. Huolettoman estottomassa kaupungissa ei kainostella näyttää paljasta pintaa, kun kerran on niin kuuma, että sitä tarkenee näyttää.
Brasiliassa on jo yli 31 000 kuntosalia, ja bisnes kasvaa voimakkaasti, samoin kuin urheiluvaatteiden kauppa. Rannat täyttyvät hölkkääjistä heti auringon noustessa.
Rannoilla riolaiset myös treenaavat vapaasti käytössä olevilla punttipenkeillä ja pelaavat rantalentistä, jalkapalloa ja futevôleita.
Kuten aina, vaurastumisen myötä kansaan on hiipinyt ylipainoa, mutta silmiinpistävä ongelma se ei ole. Miehet haluavat isot lihakset, ja naisihanteena stereotyyppinen rehevä brasilialaispylly on varsinkin vauraammilla alueilla väistymässä urheilullisen vartalon tieltä – eurooppalainen fitnessbuumi on valtaamassa myös Rioa.
Kovin au naturel nämä mimmit eivät kuitenkaan ole. Silikonilla ja rasvaimuilla paikkaillaan surutta, eikä mennä niillä, mitä on annettu. Brasiliassa kasvaa myös kauneusleikkausten määrä.
Leblonia ja Rocinhaa yhdistää sekin, että kadunkulmissa silmiin osuu hämmentäviä kynsisalonkeja, joissa istuu rouvaa kuin pipoa. Rocinhassa salongeissa istui myös vanhoja herroja parturoitavana, parranajossa tai manikyyrissä. Hammasraudat, toinen varma vaurastumisen merkki, välähtävät vastaan monen teinin hymyssä.
Naama punaisena ja tukka hikisenä salilla ähisevä suomalainen tuntee suurta riittämättömyyttä nähdessään, kuinka paljon brassimimmit jaksavat sinnekin meikata.