"Liian höveli sanomaan joo, ja liian tunnollinen tekemään ohareita."
Mulla on aina kiire ja mahoton paniikki. Kaikki tehtävät kasaantuvat niskaan sen verran raskaaksi taakaksi, ettei läskillä kestä polvet. Deadlinet lasahtelevat eteen, ja tulee houkutus heittää lapaset hankeen. Mutta sitten tunnollisuus nostaa rumaa päätään.
Minkä olen luvannut tehdä, sen teen. Hinta on se, että yöunet jäävät vähälle ja aikaa itselle ei ole. Miten ihmeessä minä peruslaiska punkero löydän itseni taas tästä tilanteesta?! Taidan olla liian höveli sanomaan kaikkeen joo, ja liian tunnollinen tekemään ohareita.
Ideaalitilanteessa vain makaisin sohvalla, katsoisin telsusta kaiken karposta good wifeen, ja väliin jäävät aukot täyttäisin dvd-leffoilla. Käsi lepäisi limpsukkapullolla ja toinen lappaisi suklaata suuhun. Perjantaina tirpaisisin ehkä lekan viskiä ja katsoisin Peten kanssa vhs:ltä kasariheavyvideoita.
Todellisuudessa tv on kyllä koko ajan päällä ja olenkin kuunnellut karpot ja good wifet hommien teon ohessa. Leffoja odottaa vino pino lattialla vielä muovikääreissä. Peten kanssa ei ole vietetty herrasmiesiltaa aikoihin. Suklaata ja limpsua kyllä menee. Etureppu kasvaa ja ukko sen kun komistuu.
Mietin, että mihinkäs se aika sitten oikein hupenee. Vuoden alku meni treenikämpällä, studiossa vierähti helmikuun puolivälistä 60 palttirallaa 12-tuntista päivää, joista 1 oli vapaapäivä.
Tällä hetkellä päällä on helvetillinen pukusavotta, kun mörkö-viisikkomme saa taas uudet naamat ja puvut uudelle levylle. Kun ne ovat valmiit, on fotosessioiden ja videon kuvauksen aika, josta siirrynkin suoraan tekemään levyn kansia. Sielläkin tiukka deadline jo kummittelee. Ja keikkareissut ja haastattelut päälle.
Läheiset ihmettelevät, miksen delegoi asioita enemmän muille. Niinpä. Mutta kun minä haluan tehdä itse kaiken kivan minkä vain luulen osaavani tehdä paremmin kuin kukaan muu. Pidän näistä tehtävistä kynsin hampain kiinni, vaikka pälli räjähtäisi. Joskus haaveilen kateellisena oikeista töistä vaikkapa kaupan kassalla.
Kun sitä kaupan kassaa ei töiden jälkeen saa kotiin, vaan ymmärtääkseni työasiat jäävät työpaikalle odottamaan seuraavaa aamua. Sitten olisi aikaa itselle. Mitäs kaikkea kivaa sitä sitten sillä vapaa-ajalla tekisi!
Ja tässä kohtaapa se mopo posottaakin pöpelikköön. Vapaa-ajallani tekisin tietysti biisejä, monsteripukuja ja maskeja, levynkansia ja tämmöistä kaikkea kivaa. Sitten tietysti se oikea työ haittaisi harrastuksia. Ja voi kun siitä harrastuksesta tulisi työ.
Eli mitäs vittasaranaa tässä valittamaan. Pitäisi vain osata välillä sanoa ei.