18-vuotias syyrialaistyttö Yusra Mardini on kasvanut uimariksi Damaskoksessa isänsä valmennuksessa. Hän ehti vielä edustaa kotimaataan vuoden 2012 MM-kisoissa, ennen kuin Syyrian sisällissota teki lopun kaikesta. Pommit repivät uimahallin maan tasalle, ja samalla revittiin kappaleiksi nuoren uimarin haave pääsystä olympialaisiin.
Viime elokuussa maan tilanne oli edennyt siihen pisteeseen, että Mardinin perheen oli lähetettävä tyttärensä Yusra ja Sarah kohti Eurooppaa, samalle tielle miljoonien muiden syyrialaispakolaisten kanssa. Tytöt lähtivät 25 päivää kestäneelle taipaleelle kohti Beirutia isänsä kahden serkun kanssa. Sieltä seurue jatkoi matkaa aseistautuneiden salakuljettajien mukana vuorten yli Turkkiin. Rannikolla salakuljettajat ahtoivat yli 20 pakolaista paattiin, joka oli tarkoitettu vain kuudelle hengelle, ja suuntasivat Egeanmerelle kohti Kreikkaa ja Lesboksen saarta.
Moottori hajosi vain puolen tunnin matkan jälkeen. Aallot alkoivat pyyhkiä yli laidan, ja paniikissa ihmiset heittelivät mukanaan kantamaansa omaisuutta yli laidan.
Sarah hyppäsi veteen ensin ja tarttui köyteen, ja Yusra seurasi.
Minä olen uimari, hän kertoi The Timesille ajatelleensa. Hukkuminen olisi häpeällistä.
Kolmen ja puolen tunnin ajan sisarukset ja kolmas nuori nainen hinasivat venettä kohti rantaa, lopulta kasvot harmaina, loppuun väsyneinä ja paleltumaisillaan. Puoli tuntia ennen rannikkoa Yusran voimat loppuivat ja hän kiipesi veneeseen. Kun pieni joukko viimein pääsi kahlaamaan maihin, hän putosi polvilleen rukoilemaan.
Matka jatkui vielä puolitoista tuhatta kilometriä Berliiniin, pakolaisten vastaanottokeskukseen, jonka tulkki kuuli Yusran tarinan ja ohjasi hänet paikalliseen uimaseuraan.
Ehkä näittekin Yusra Mardinin marssimassa Maracanãlla olympialipun alla, jos jaksoitte pysyä hereillä katsomassa avajaisia. Vuosi elämänsä kovimman uintimatkan jälkeen hän kilpailee Rion olympia-altaassa sadan metrin perhosuinnissa ja sadan metrin vapaauinnissa.
Yusra ja yhdeksän muuta pakolaista osallistuvat kisoihin Refugees Olympic Teamissa, Pakolaisten olympiajoukkueessa. He kaikki ovat olympiarajan saavuttaneita huippu-urheilijoita, joilta puuttuu kotimaa: kaksi uimaria Syyriasta, viisi keskimatkojen juoksijaa Etelä-Sudanista, kaksi judokaa Kongon demokraattisesta tasavallasta ja maratoonari Etiopiasta.
Tämän voi nähdä KOK:n markkinointikikkana, mutta siinä voi nähdä myös jotain suurempaa. Jokaisen tarinassa on samanlainen opetus kuin Yusralla. Unelmista kannattaa pitää kiinni, sillä ihminen selviää uskomattomista koettelemuksista.
Refugees Olympic Team urheilee olympialaisissa ensimmäistä kertaa, mutta on hyvin mahdollista, ettei kerta jää viimeiseksi.