Kalevan kisat koostuvat äänistä, jotka ovat osa yleisurheiluväen syvälle syöpynyttä mielenmaisemaa.
Kisat ovat yleisön keskustelusta syntyvä pulputus, joka peittyy ympäri stadionia kimpoilevaan kuuluttajan vankkaan ääneen.
Pillin vihellys, ssssshhhhh, hetken hiljaisuus. Lähettäjän vastustamattomat komennot: paikoillanne, valmiit. Starttipistoolin kiivas pamaus.
Hiljaisuuden vaihtuminen kannustukseksi. Kohteita on kahdeksan, mutta huudoista syntyy yhtenäinen sekamelska.
Pikamatkan sähäkkä kannustus, pitkien matkojen rauhallisesti hyrisevä odotus.
Taputusten kiihtyvä rytmi, kun askeleet lähestyvät rimaa tai lankkua. Askeleen osuminen lankulle.
Kollektiivinen pettynyt huokaus (tuttavallisesti: höööeeeei tai ooooiiih) tai välitön muutaman sekunnin huudahdus.
Taas lisää taputuksia.
Lopulta se sinivalkoisin ääni. Desibeli toisensa jälkeen kohoava humina, kun miesten 800 gramman keihäs väpättää vääjäämättömästi jonnekin 80 metrin paremmalle puolelle.
Se on yleisurheiluväen sunnuntain pyhä kirkonmeno, jossa seitsemällä alkava voittotulos aiheuttaa jupinaa, kuinka ennen kaikki oli toisin.
Ei ole ihme, että kansallisen tason urheilijalle Kalevan kisat ovat kesän kohokohta, joskus jopa uran huippuhetki.
Korkeushyppääjä ei pääse muulloin tilanteeseen, jossa 208 sentin ylittäminen saa toista tuhatta ihmistä huudahtamaan spontaanisti. Kärjen takana juokseva 1 500 metrin kilpailija pääsee harvoin kiertämään rataa täyden stadionin edessä – puhumattakaan seitsenottelijoista 800 metrillä.
Kalevan kisojen mitali saa palkintokaapissa paraatipaikan.
Jo oli aikakin, että nämä äänet saapuivat Ouluun. Raatin peruskorjausta jappastiin niin kauan, että yksi vuoro jäi välistä.
Mikäli himokkaat grynderit olisivat saaneet kuolaa valuvan tahtonsa läpi, Raatinsaaressa olisi nyt rypäleinä korkeita kerrostaloja. Sen sijaan Kalevan kisat järjestetään ainutlaatuisen kauniilla paikalla Suomen viidenneksi suurimman kaupungin ydinkeskustan kupeessa.
Järjestäjien mukaan Raatissa oli lauantai-iltana 7 000 katsojaa. He nauttivat kotimaisen yleisurheilun lisäksi kaikille tutusta, polttavan kuumasta oululaisesta auringonpaisteesta.
Oulun Pyrinnön ja Kuivasjärven Auran urheilijat todistivat, että lajin syvin lama seudulla on taitettu: Arttu Hirvosen hopea sekä Henna Palosaaren, Henriikka Könösen ja Antti Kokkosen pronssit olivat palkinto kotiyleisölle. Urheilu näytti myös karumman puolensa, kun Janne Ukonmaanahon ura päättyi dramaattisesti Raatin kaarteeseen.
Kun jo lauantain jälkeen voimme julistaa vuoden 2016 Kalevan kisat onnistuneeksi tapahtumaksi, seuraavaksi on olennaista miettiä, miten Raatiin saataisiin laadukas vuosittainen yleisurheilukilpailu.
Tämä viikonloppu on Raatin uusi käyntikortti.