Kun näköjään joku muukin 70-luvun ikinuori opiskelija on mukana, kerron minäkin kolmeen "asuntolan" (Pohjankaleva, Välkkylä, Linnanmaa) kokemukset.
Pohjankaleva (syksyllä -69 uusi) tarjosi sinänsä uuden uutukaiset huonekalut - kaupungilla bokseissa/alivuokralaisina asujat saivat tyytyä sukulaistensa/tuttaviensa pahimmillaan kolmijalkaisiin pöytiin ja nojatuoleihin. Kaikki opiskeluun tarvittava oli! Mutta ei puhelimia!!! Kotiin soitettiin lennättimestä - kun oli asiaa!
Yhteiskeittiö koko kerroksella: lenkkimakkarat tekivät matkaa jääkaapin (saatiin vasta myöh.)lokerosta (!) toiseen. Joku haudutti lihaa viinissä, toinen teki simansa lattianluutuusämpäriin - ja kaikkea siltä väliltä!
Hyvin opettavainen elämänvaihe!!! Opin sosiaalisemmaksi...
Keittiöissä saatettiin silloinkin juhlia - ja ensimmäisen vapun serpentiinejä (talon vessapaperirullat lähimännyissä) saivat teekkaritorvet kiipeillä vapun jälkeen haeskelemaan. Siis turvallinen kontrolli pelasi: talonmies oli tosi tärkeä henkilö!
Alakerrassa oli ravintola, joka tarjosi edullista ruokaa, muistan jopa nauttineeni nakkisopasta, jossa oli päällä suorastaan julmettu persiljamäärä.... Toisaalta eri päivinä eri nimillä varustetut paksut jauhelihapihvit eivät saisi minua enää liikkeelle.
Välkkylä 7 oli jo todellista laatuasumista - ja yksiössä! Ympärillä monia vanhempia, rauhoittuneita opiskelijoita. Puhelimetkin oli. Ja taas hissillä alakertaan... Ruoka saman tasoista kuin Pohjankalevassakin... Reidarin humu ei levittäytynyt ainakaan yläkerroksiin....
Linnanmaa tuntui jotenkin oudolta syrjäkylältä...
Näitä sen ajan opiskelijatovereita näkee tänään hyvissä viroissa - ja osaa mediassakin aina silloin tällöin - tosin aivan erinäköisinä! Olemme eri aloilla paiskineet kovasti töitä tämän yhteiskunnan hyväksi...
Siis kiitos niille, jotka tuolloin järjestivät meille asuntoja!