Oulun torihotelli: To­ri­ho­tel­lin kon­kurs­si seisoo yhä pai­kal­laan

Pääkirjoitus: Kun suo­ja­tie­tä ei ylitetä enää puo­li­juok­sua – ikään­ty­vä tar­vit­see eri­lai­sen kau­pun­gin

Kolme poh­jois­suo­ma­lais­ta kertoo: Mikä on Suomen his­to­rian mer­kit­tä­vin käänne?

Kysyimme asiaa historiantutkija Marianne Junilalta, kirjailija Minna Rytisalolta ja yritystoiminnan ammattilainen Pertti Huuskoselta.

Suomalainen koululaitos saa kiitosta asiantuntijoilta.
Suomalainen koululaitos saa kiitosta asiantuntijoilta.
Kuva: Kangas Seppo

Kysyimme asiaa historiantutkija Marianne Junilalta, kirjailija Minna Rytisalolta ja yritystoiminnan ammattilainen Pertti Huuskoselta.

Marianne Junila: Kahtia repeytyneen kansan yhdistäminen

"Kun miettii sellaisia käänteitä ja kehityskulkuja, jotka ovat olleet meidän omissa käsissä, aktiivisia valintoja, pidän merkittävimpänä historiallisena tapahtumasarjana kahtia repeytyneen kansakunnan yhtenäisyyden palauttamista vuoden 1918 sisällissodan jälkeen.

Historiantutkija Marianne Junila nostaa hyvinvointivaltion pitkäjänteisen rakentamisen merkittäväksi tapahtumasarjaksi Suomen historiassa. Se alkoi heti vuoden 1918 sisällissodan jälkeen.
Historiantutkija Marianne Junila nostaa hyvinvointivaltion pitkäjänteisen rakentamisen merkittäväksi tapahtumasarjaksi Suomen historiassa. Se alkoi heti vuoden 1918 sisällissodan jälkeen.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Yhtenä syynä sisällissodan taustalla oli yhteiskunnan tavaton eriarvoisuus ja epäoikeudenmukaisuus. Asiantilan parantamiseksi oli laadittu lukuisia vaatimuksia. Heti sisällissodan jälkeen alkoi yhteiskunnallisten lakien säätäminen, joilla ryhdyttiin järjestelmällisesti parantamaan kaikkein kurjimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa.

Uudistuksilla korjattiin maanomistusoloja, ja säädettiin niin sanotut sosiaalilait muun muassa lastensuojelusta ja terveydenhuollosta. Niiden ansiosta yhteiskunnasta pikkuhiljaa poistui se mahdollisuus, että putoaa täydellisesti ulkopuolelle tai joutuu pelkästään ihmisten armeliaisuuden varaan.

Lainsäädäntötyötä ei keskeyttänyt edes 30-luvun lama- ja pula-aika. Valtio teetti silloin esimerkiksi hätäaputöitä, että toimeentuloa vailla olevat ihmiset voisivat jollakin tavalla työllistyä.

Tämän päivän näkökulmasta silloinen sosiaaliturva oli tietenkin pientä, mutta se oli jotain. Sen ansiosta ihmisiltä katosi näköalattomuus. Talvisodassa tämä näkyy mielestäni hyvin: suomalainen kommunisti ymmärsi, että tämä yhteiskunta on myös häntä varten.

Tämä lainsäädäntötyö jatkui heti sodan jälkeen, tuli esimerkiksi äitiys- ja lastenneuvolalaki. Kehityskulku viimeisteltiin 1970-luvulla. Kansanterveyslaista ja yhtenäiskoulusta oli puhuttu jo vuosikymmeniä ja ne toteutuivat 1970-luvulla. Tämän koko kehityskulun tuloksena oli hyvinvointivaltio.

Julkisen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon kehittäminen tuotti paitsi hyvinvointia, se toi myös työpaikkoja ja edisti kansantaloutta. Julkisen puolen kasvattaminen teki oikein hyvää sekä kansalaisille että kansantaloudelle.

Näistä kehityskulun viimeisistä laeista peruskoulu on syytä nostaa merkittäväksi. Se on tutkitusti osoitettu aivan erinomaiseksi ja tuloksekkaaksi tavaksi järjestää oppivelvollisuutta."

Marianne Junila on filosofian tohtori ja dosentti Suomen ja Skandinavian historiassa

Pertti Huuskonen: Selvisimme sodista itsenäisenä maana

"Toisen maailmansodan melskeistä selviäminen itsenäisenä maana nousee mieleen ensimmäisenä. Se on asia, josta ei varmasti osata olla kyllin kiitollisia sille porukalle, joka sodassa oli.

Hallitusammattilainen Pertti Huuskonen arvelee, että presidentti Kekkosen aika on vielä liian lähellä, että nähtäisiin hänen iso merkityksensä Suomen itsenäisyyden säilyttämisessä sotien jälkeen.
Hallitusammattilainen Pertti Huuskonen arvelee, että presidentti Kekkosen aika on vielä liian lähellä, että nähtäisiin hänen iso merkityksensä Suomen itsenäisyyden säilyttämisessä sotien jälkeen.
Kuva: Peura Pekka

Asia tulee henkilökohtaisesti lähelle isäni kautta. Hän oli sodassa sen viisi vuotta, eikä koskaan niistä jutuista puhunut. Juhlavuoden kunniaksi pyysin kansallisarkistosta isän kantakortin. Kävi ilmi, että hän oli palvellut konekivääriryhmän johtajana samassa rykmentissä kuin Väinö Linna. Kun nyt katson elokuvaa Tuntematon sotilas, niin katson samalla isäni sotakokemuksia. Se toi teokseen aivan uudenlaisen näkökulman.

Minusta tuntuu, että vielä tänä päivänä ei tajuta, miten iso merkitys itsenäisyyden säilyttämisessä presidentti Kekkosella oli kymmeninä vuosina sodan jälkeen. Hän pystyi toisaalta rakentamaan luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon, mutta toisaalta hän pystyi olemaan tiukkana, ettei itsenäisyyttä menetetty. Kekkosen aika on ehkä vielä liian lähellä. Koetaan henkistä krapulaa Kekkosen ajan kieltämättä paikoin diktatorisista vaiheista. Jos ajattelee vaihtoehtoja, miten kävi esimerkiksi Baltian maille, niin Suomi selvisi sodasta aivan loistavasti.

Toinen, edelliseen liittyvä yhtä merkittävä kehitys on Suomen huikea muutos sodan jälkeen. On luotu hyvinvointiyhteiskunta, ja maatalousvaltaisesta maasta teollisuus- ja hi-tec-maa. Tämä on vallan huikea tarina kansainvälisestikin arvioituna.

Tämä kehitys on hyvän koulujärjestelmän ansiosta. Kaikki, joilla on ollut intoa ja kykyä, ovat päässeet opiskelemaan. Olen myös henkilökohtaisesti kokenut tämän asian merkityksen. Olen lähtöisin hirsitorpasta pienestä syrjäkylästä Koillismaalla.

Suomessa on ollut vallitsevana osaamisen ja koulutuksen arvostus. Oulun yliopiston perustaminen ja hajautettu korkeakouluverkostomme olivat nerokkaimpia kansallisia tekoja mitä on tehty. Jos yliopisto-opetus olisi keskitetty vain Helsinkiin, Suomen tilanne olisi olennaisesti huonompi. Näin saatiin valjastettua Suomen osaamisresurssit tehokkaaseen käyttöön."

Pertti Huuskonen on hallitusammattilainen ja teollisuusneuvos.

Minna Rytisalo: Oma, kirjoitettu kieli luo identiteettiä

"Sota-ajat ovat totta kai merkityksellisiä käänteitä, joita ei voi ohittaa, mutta oman ammattinikin puolesta lähden liikkeelle Agricolasta ja siitä, että meillä on Suomessa oma, kirjoitettu kieli. Kaikilla maailman kielillä ei ole olemassa kirjoitettua kieltä, saati sitten että se olisi valtiollinen kieli. Kieli luo identiteettiä.

Kirjailija, äidinkielenopettaja Minna Rytisalo on huolissaan kehityspiirteistä, jotka voivat syödä suomenkielen asemaa.
Kirjailija, äidinkielenopettaja Minna Rytisalo on huolissaan kehityspiirteistä, jotka voivat syödä suomenkielen asemaa.
Kuva: Jukka Leinonen

Jotkut nuoret, jotka ovat hyviä englannissa ja elävät osittain englanninkielisessä maailmassa, miettivät, että he voisivat vaihtaa äidinkielensä. En usko, että se olisi mahdollista. On osa identiteettiä, että ymmärrämme jonkun sanan merkitykset ja mistä ne juontuvat.

Totta kai kieli muuttuu, enkä mitenkään paheksu vieraitten kielten käyttämistä. Tietyillä aloilla toimitaan vieraalla kielellä. Mutta tähän liittyy myös huolestuttavia kehityskulkuja, esimerkiksi se, että tieteellinen tutkimus alkaa Suomessa olla paljolti englanninkielistä.

Silläkään tavalla kieli ei ole muuttumaton, että sen asema pysyisi muuttumattomana maailmassa, jossa kaikki on koko ajan muutoksessa. Kielen arvo täytyy tunnustaa ja tajuta. Muuten voi käydä niin, että jostain luikertelee vaikutteita, jotka syövät kielen asemaa. En tarkoita sitä, että kielen pitäisi pysyä jotenkin alkuperäisenä, koska alkuperäistä versiota ei ole olemassakaan.

Jotta kieli säilyisi olemassa, on erittäin tärkeää, että se pysyy hallinnon kielenä, tieteen kielenä, tiedonvälityksen kielenä ja taiteen kielenä.

Erittäin merkittävänä käänteenä Suomelle pidän myös naisten vuonna 1907 saamaa äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta. On hätkähdyttävää ajatella, että vasta vähän yli sata vuotta sitten Suomessa on havahduttu huomaamaan, että naisetkin pystyisivät tekemään ihan itsenäisiä päätöksiä. Vasta 1930 aviovaimo vapautui miehen holhouksesta. Tähän liittyy uskomattoman vanhoja patriarkaalisia rakenteita, joita Suomessa on lähdetty purkamaan suht hyvissä ajoin.

Peruskoulu-uudistuksella 70-luvulla on ollut valtava merkitys Suomelle. Sen avulla Suomi nousi valtavan menestyneeksi valtioksi, jossa bruttokansantuote on huippuluokkaa."

Minna Rytisalo on äidinkielenopettaja ja kirjailija.