Kolme elo­ku­va-ar­vio­ta – Jerry Lewisin sa­lat­tua puolta vä­läy­te­tään, kun Robert de Niro vainoaa ido­liaan

Viime kesänä kuollut Jerry Lewis muistetaan crazykomedian uudistajana ja esimerkiksi Jim Carreyn tärkeänä esikuvana, muttei varsinaisena seuramiehenä. Monen suositun koomikon tapaan hänelläkin oli salattu, ahdistunut puolensa. Martin Scorsese väläytti sitä mustassa komediassa, jossa kiihkeä fani vainoaa idoliaan päästäkseen tämän ohjelmaan. Tulevien vuosikymmenten tosi-tv:tä ja julkisuuskiimaa ennakoi Robert De Niro. (USA 1983)

Mustan komedian riskialtista äänilajia haeskellaan tässäkin. Harald Zwart ohjasi ontohkon kujeilun, jossa kohtalokas kaunotar ampuu poikaystävänsä ja pyörittää muita miehiä kuin jonglööri pallojaan. Sinänsä suvereenisti Liv TylerMatt Dillonin, Paul Reiserin, Michael Douglasin ja John Goodmanin pasmat sekoittaa, mutta juonittelevasta ja muuten vain murjottavasta seurueesta on vaikeata kiinnostua - saati sitten välittää. (USA 2001)

Monenmoisen haisulin ja tuhisijan seuraan olen minäkin vuosien varrella hissiin osunut, mutta tässä kerrostenvälissä heitäkin tulisi ikävä. Alkaa nimittäin vaikuttaa siltä, että yksi tornitalon hissiin jumittuneista kansalaisista onkin itse Paholainen. Drew ja John Erick Drowdle ohjasivat M. Night Shyamalanin ideantyngästä kauhujännärin, jossa niukkoja eväitä ja porukan puisevuutta yritetään peitellä muun muassa kameratempuilla. (USA 2010)