Kolmas kerta toden sanoi Ho­ta­kai­sel­le

Kari Hotakainen sanoo kirjoittaneensa kaksikymmentä vuotta pääasiassa marginaalisia teoksia. Sellaisia, jotka eivät koskaan voisi olla suuren palkinnon kuten Finlandian ehdokkaana. Siksi häntä ihmetyttää, kuinka Lasse Pöysti hänet päätti palkita.

Kari Hotakainen sanoo kirjoittaneensa kaksikymmentä vuotta pääasiassa marginaalisia teoksia. Sellaisia, jotka eivät koskaan voisi olla suuren palkinnon kuten Finlandian ehdokkaana. Siksi häntä ihmetyttää, kuinka Lasse Pöysti hänet päätti palkita.

Loogisempaa olisi Hotakaisen mielestä ollut saada esimerkiksi kolmen euron Saimaan norppa -palkinto.

Kirjailija on vaatimaton. Juoksuhaudantie oli jo hänen kolmas kirjansa, joka tavoitteli Finlandiaa. Vuonna 1997 hän oli ehdokkaana sekä ensimmäisen Finlandia Junior -palkinnon saajaksi lastenkirjalla Ritva että kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi romaanilla Klassikko.



"Uskon tajunnanvirtaan"


Hotakainen tietää, että kaikki pitävät Juoksuhaudantietä hänen pääteoksenaan, mutta itse hän ei kirjojaan rankkaa muuten kuin että 1990 ilmestynyt Lastenkirja ja vuotta myöhemmin julkaistu Buster Keaton ovat hänen henkilökohtaisen kehityksensä kannalta tärkeimpiä.

"Lastenkirja tarkoitti uuden ilmaisun alkua, ja sillä tiellä olen. Uskon vaistonvaraiseen kirjoittamiseen, asioiden tutkimiseen ja tajunnanvirtaan."

Palkintopuheessaan Hotakainen mainitsi, kuinka tällainen kirjoittaminen tuo iloa tekijälleen, mutta surua markkinointiosastolle. Siksi hän halusi muistaa WSOY:n myynti-ihmisiä, jotka Buster Keatonia lukiessaan sanoivat: Juoni, Hotakainen, juoni, vasta sitten näitä aapisia voi myydä taajamiin.

"Juoksuhaudantien juoni ei polveile eikä kiedo lukijaa arvoitusten verkkoon. Matti Virtanen haluaa talon, mutta ei sitä saa. Se juonesta."



Tavallisuuden alle


Juoksuhaudantien aihe syntyi, kun Hotakainen perheineen etsi omakotitaloa ja löysi itsensä toistamiseen siniset pussit jalassa asuntoesittelyistä, joissa taloa ei myyty kosteusmittauksilla vaan puutarhan omenapuilla.

"Siinä tilanteessa eivät tunteet paljon näy, siinä ollaan cooleina. Ajattelin, että mitä jos pääsisi noiden ihmisten ja omiin aivoihin sisään. Tavallisuuden alla oleva dramatiikka alkoi kiinnostaa. Pelkäsin kyllä jossain vaiheessa, että se on romaanin aiheeksi liian banaali, mutta siinähän olin täysin väärässä."

Takki on nyt tyhjä. Hotakainen on päättänyt, ettei ensi vuonna kirjoita mitään. Seuraava aihe toki muhii, mutta varmaa on vain se, että Juoksuhaudantien sisarteosta ei ole tulossa.

"Kaikkea muuta voin kirjoittaa paitsi oopperalibrettoa, koska minusta on epäluonteva tapa esittää asiansa laulamalla sisätiloissa. Mutta en väheksy mitään. Vielä on esimerkiksi sanoittamatta Paula Koivuniemen ja Kari Tapion levyt. Ehkä puhelin pärähtää torstaina ja siellä pyydetään Finlandia-palkitun kaivattua iskelmälyriikkaa."

Ilmoita asiavirheestä