"Meikäläisen ryypyt on ryypätty. Reilu kolmisen vuotta sitten sain rimpuiluni päätökseen. Minun oli pakko valita, lopetanko juomisen vai kuolenko", juttelee ylöjärveläisen Akun tehtaan nahkasohvalla mies, joka ei esittelyjä kaipaa.
Martti Syrjä ja Eppu Normaali -yhtye on 30 vuotta keikkunut levylistojen kärjessä ja suomalaisten musiikinkuuntelijoiden sydämissä. Martti Syrjä ei ole ainoa muusikko, jonka on täytynyt tehdä tilinsä selväksi viinan kanssa.
"Tällä alalla alkoholisoitumisen vaara on hyvin suuri, koska viinaa ei käytetä hallitusti ja hillitysti, ja työajat ovat mitä ovat. Lisäksi rock-muusikoita glorifioidaan ja on hyväksyttävää käyttäytyä itsetuhoisesti. Jos on vielä luonteeltaan kuten minä, eli lapsellinen ja epäkelpo tavalliseen elämään, niin pienessä sievässä sitä on helpompi sietää", Syrjä miettii.
Hänelle ei pullon sulkeminen enää tunnu tuskaiselta, edes käytännön tasolla.
"Keikat olemme jo pitkään vetäneet vesiselvinä, enkä ole meidän bändistä edes ainoa, joka on pistänyt korkkia tiukemmalle. Mutta muutoin minulle on ihan sama, mitä muut tekevät", hän sanoo ja kitaristi Juha Torvinen nyökyttelee vieressä.
"Sitä paitsi, siinä tilassa, jossa minä olin, homma lähti täysin käsistä. Yhtään asiaa kaunistelematta, olin sairastunut pahanlaatuisesti alkoholismiin. Parantuminen ei ollut helppo juttu."
Timmit sedät kalenterissa
Nyt kun yhtyettä katselee, ei ihmetytä yhtään, että nämä pian viisikymppiset miehet ovat painattaneet itsestään mieskalenterin, jossa poseerataan ranskalaisittain ´au naturel´ eli syntymälahjana saadussa nahkapuvussa.
"Eikö vain ollakin timmissä kunnossa?", Martti Syrjä kysäisee tyytyväisenä.
"Mutta en minä tosiaankaan ole aina näin tiukassa kunnossa ollut. Kun noin seitsemän vuotta sitten tajusin, että jotain on tehtävä, ja myöhemmin sitten lopetin rällästämisen ja rupesin elämään terveellisesti, niin sain tämän poikamaisen olemukseni takaisin", hän virnuilee.
Yhtye on julistanut tämän vuoden Kansainväliseksi Eppu Normaali -vuodeksi ja aikoo järjestää "naistennauratuskiertueen". Asian kunniaksi julkaistiin Nahkakalenteri 2007.
"Moni on kysynyt, miksi teimme kalenterin. Me olemme aina olleet hieman vastarannankiiskiä, eli jos se jonkun mielestä on täysin mauton, niin juuri siksi se piti tehdä. Ja kun me nyt olemme ikonisoituneet, ellemme peräti ryijyttyneet, niin mukavaahan sen tekeminen oli", selventää Martti Syrjä.
Eppu Normaali on yhtyeenä pysynyt pinnalla avaamatta sitä kuuluisaa vaatekaappia.
"Meidän ei ole koskaan tarvinnut elää julkisuudella. Tein jo uran alussa päätöksen, etten ole lausunta-automaatti. Henkilöhaastatteluista olen kieltäytynyt, mutta bändistä tai alexander-tekniikasta olen ollut aina valmis puhumaan. Ei bändi voi elää umpiossa, mutta koko porukan on vaikea olla seksisymboli", Syrjä sanoo.
Yhtye on kulkenut pitkän tien, ensimmäinen Poliisi pamputtaa taas -single nauhoitettiin marraskuussa 1977 Lahden Microvox-studiolla.
"Bändi perustettiin vuonna 1976 ja ensimmäinen keikka Eppu Normaali -nimellä oli saman vuoden syksyllä. On siis kiinni laskentatavasta, mitä milloinkin juhlimme. Näinhän me voisimme jatkaa loputtomiin", nauraa Torvinen.
Mutta vuonna 1977 Eppu Normaali otti osaa myös Rockin SM-kisoihin, jonka tuomaristossa istui muun muassa Juice Leskinen.
"Eihän me sillä avantgardistisella esityksellä jatkoon päästy, mutta tuomariston erikoismaininta irtosi. Orastava punkki ja taiteellinen esityksemme ei purrut", Martti Syrjä muistelee.
"Biisejäkin teimme hieman eri tahtiin kuin nykyään. Niiden esittäminen taisi kestää pitempään kuin tekeminen. Esimerkiksi Kaljaa nuorille -kappaleen sanoitus syntyi siten, että paperi unohtui vahvistimen päälle ja jokainen kävi ohi kävellessään siihen rivin kirjoittamassa", Syrjä jatkaa.
"Nyt treenaamme uuden levyn biisejä, se julkaistaan ennen kesää tai kesän jälkeen", sanoo Torvinen.
Oikea paikka, oikea biisi
Jotta Eppu Normaalista tuli Eppu Normaali tarvittiin Epe Helenius, silloinen tamperelainen levyliikkeenpitäjä.
"Hän etsiskeli lehti-ilmoituksella bändejä ja laitoimme demon menemään. Aikaisemmin Love Records oli lähettänyt sen takaisin. Levytyssopimus oli täysin suullinen eli pari sanaa: tehkää single", Torvinen muistelee.
"Meillä kävi tuuri, olimme oikeassa paikassa oikean biisin kanssa. Ja meillä oli rohkeutta tehdä omia biisejä. Kun Epe antoi meille tilaisuuden levytykseen, niin bändi tuli tunnetuksi ja saimme keikoilla mainetta parin seuraavan vuoden aikana", jatkaa Syrjä.
"Muistan, että vuonna 1980 ekan kerran havahduin, että tästä on tulossa meille ammatti", kiteyttää rumpali Aku Syrjä.